W. s. О. у :·n N А У Т Е L М А S А R J А 133

ARNOLD ARU

INПЕВIN

KUNINGAS

NELIKUVAELMAINEN NлУТЕLМХ

IN KERIN KUNINGAS NELIKUVAELMAINEN NлУТЕLМЛ

K!RJOITTANUT

ARNOLD ARU

SUOMENTANUT

KERTTU MUSTONEN

PORVOO . HELSINKI

WERNER SODERSTROM OSAKEYHТIO

т u о т о (oven takana): Miklko, avaa ovi!

т и о т о (рубгеiihkб, tanakka, noin 40-vuotias tu­keva mies, sukkelaliikkeinen. Pukeutunut lampaannah­ka;seen turkkiin, piiiissii suomalainen karvareuhka, jaloissa pitkiivartiset pieksut, kaulassa punaisenkirjava huivi, samanviirineт;z vуб ja lapaset. Astuu huoneeseen Simon ja TsekisUn seurassa, sylkee ';а kiroilee vihai­-"епа): Perkele, perkele, pirunmoine.n perkele - nyt пе taas myohastyivat. ОН rrnail1Jio tilaisu,us ja sita olisi pitanyt .kayttaa hyvaksi. (Тиоmо asettaa lakkinsa ja takkinsa naulakkoon.) Sen mina vain sanon, etta noiden passin:paiden kanssa оп ma:hdotonta тНаап hommata. Hetkisen sitten оН пНп рПkkоsеп ipi,meaa, etta piipun­varsi olisi voinut ,menil1a si1maan. Olisi voinut vaikka puolen kylaa vieda уН 'rajan. Yksikaan rajavartija eJ olisi vШsiпуt hiipia esiin pensaikosta. Mutta пата ry6-kaIeet ma,kasivat sen ajan. Nyt оп taas jo kuu nOi.1ssut. Koko j'Oki Ja kOlko seutu оп kua.n kam.meneIla nahta­va,na. Olisinpa viho viimeinen tyhmyri, jos пу! tuilisin teita opastamaan y1i гаjап.

т s е k i s t i (sotilastakki yllii, karvareuhka vedetty silmille, jalassa puolisaappaat, оп pitkii, laiha, hermos­tunut ja рууШа hermostuneena): Eilk6 todeIlakaan ole mitaan ma1hdollisuutta, Papusakki?

(М i k k о tulee iiidin {ио, pysiihtyy miehiii tarkas­telemaan)

т и о т о (lуб nyrkillii рбуtiiiiп): Ei, sanon mina, heittakaa sellainen pu~he! (/stuutuu Mikon tuolille.)

S i т о (fantastiset, jopa villit piirteet; оп pukeutu­nut harmaaseen puolitakkiin, kasvot s(jtilaslakin pei-

10

tossa, jalassa pitkiivartiset jalkineet. Vaatetus ilmei­sesti poikkeava гииmип mitoista. .. Kuiskaten, sala­periiisesti): Ehkapa sittenkin. Meita aJjetaan takaa. Jol-1етте ennen sydanyota paase pii~kilanka-aidan tuolle puole:lle, pidatetaan meidat ja varma kиo1eтa оп e(les"': samme - luoti paahan. т u о т о (паигаа ilkeiisti hampaitten lomitse): Jo.S

пНп ,kovin halua·tte, niin olkaa 'ЬуУа! (Osoittaa kiidel­/ааn ikkunasta ulos): Рiiюkilапkа-аitа raJj alla nakyy seJvasti. Juoskaa. Kenties rpaasette raian poikki elavina, malhdollisesti ei luoti tavoita tеШi, elhkapa vain haavoittaa. Mutta varmaa оп, ettette voi astua kym­mentakaan aSlkelta ra'jal1e pain ennen kuin rщjаvаrtijаt

nakevat teidat - ja si1loin оlеНе Ьеillе Ihyvin selvana maaНtau.Juna. Ne pojat ampuvat 'pirun hyvin. Eilka minulla oIe v~hintakaan :halua ryomiaheidan kiviiarin­piippunsa eteen. Mutta te saatte теппа, jos nalhkaanne пНп kovin kutИtаа.

т s е k i s t i (taputte/ee lepytellen Papusiikkiii olalle): No, eiko todeIIakaan 01е rpailkkaа, jossa vaara oIisi vcЗihаisеmрi?

IT u о т о (sivulle mu/koille.n): Tassa kuutamossa, ei todeIIakaan!

S i т о (tarmokkaasti): No, .hyva оп, (astuu Тио­

топ /ио, kuiskaa:) пНпра tieda, etta 01етте Ikarkulai­sia, urkkiijoita ja kapi'na11isia. 01етте viemassa tar­keita tietoja. Jos aUltat mei·dat ennen yosydanta rajan poikki, niin korvaamme sinulIe rUlhtinaallisesti. Ja koh­tapuoleen, ikun olemme mokoman raJjan pois pyyhkais­seet, tule<mme erikoisesti sinua muistamaan palveluk­sistasi.

11

т u о т о: Vaaditte mahdottomia. (Nousee ja kiive­[ее kiidet taskussa huoneessa ,edestakaisin. Hiljaisuus.)

S i т о (uhkaavasti): Mutta jolJe't nyt vie meita suorinta tieta rajan poikki, niin meidat pidatetaan ja ammutaan ja sinua syytetaan siita, etta olet mei.ta suo­jelJut ja o,pasta,nut. Ja siIIoin saat olJa varma еИпkаuti­sesta раkkоtубstа. Ме puolestamme koetamme lisaksi vaikuttaa, ettet siita pelastuisi. Tai 'jos paasemme уli

omin neuvoin, niin parin viikon lюluttuа, kun palaamme armei~an 'mukana, ei jaa sinusta eika .perlheestasi muuta jaljelJe kuin nokiset luut savuaviin raunioi<hin. К а t i (peliistyneenii): Тиото! Аппа Iheidan теппа.

Siita tulee vieJa onnettomuutta. Olenlhan sinulJe sano­nut, Ша риооаа talJaisten hamaraperaisten asioitten parissa. т u о т о (lujasti, hampaittensa lomitse): Akat pita­

kббt suunsa. Nyt haastavat miehet. Ja minun sanani оп se, etta ~os vieraat aikovat menetelJa mаiпИsеmаlJаап tavalJa, оп .minun' kanl1aItani jankevinta теппа suoraa pa~Ha rajavartioon ja antaa teidat raJjaviran<C)maisten huos<taan. (Tarttuu revolveriin ja ШЫаа rajaloikkarei­Ыn.) Kadet yl6s! Jos liikaJhdattekaan, аттип! т s е k i s t i (Kohottaa Simon kanssa kiitensii. Koet­

taa kiiiintiiii asian leikiksi): P<1ipusakki! Mita tuossa ,pilailet! 300 kruu.nua аппаmте sinul1e nyt heti, 10s vain annat mеШе hiukan ruokaa ja piilattelet meita siihen asti, kunnes rajan yli paaseminen оп maJhdol1ista. Ja sel1ainen mahdol1isuus voi iLmestya vaikka vieJa tana убпа, silJa Jannessa pilveilee. т u о т о (leikittelee revolverilla): No, hyva оп! Se

оп aivan toista pU1hetta. Sita saattaa punnita ... Kati,

12

~ohda пио miehet kel1ariin ja аппа niille ruo.kaa. )Шi

unoodaottaa raihaa.

К а t i: Kuule, ukko, tu.a оп vaarallista. Апла heidal1 теппа.

т u о' т о: Toimi su.kkelaan! Kuulen jonkun tulevan. (1kkunaan koputetaan.)

К а t [: Herrajestas! (Vie vieraat verhon taaksc.) (KOputlls toistuu kovempana.)

,т u о т о (Мilюllе): Sina, poika, lue. АШ tб1Jistеlе

siil1a tyhman паkбisеl1а .

М i k k о (juoksee poydiin iiiireen ja alkaa lukea enti­seen [араап.)

Тиоmо (avaa ilmareiiin ja IlUutara: ulos): KUlka siеШi. kolisteJ.ee?

L е а n d е r (Ulkoa): Mina, Reijo, Leander ]uhanin­poilka. т u о т о (ihmettelee): Ilhanko itse Leander. Odo­

tapa, tulen heti ауаатаап. (Мепее avaamaan ovea:) L е а n d е r (solakkaruumiinen, tarmokaspiirteinen,

korkeaotsainen, taaksepiiin kammatut 11aaleat hiukset оЫmоШа harvenneet. АiiпtШi r-iiiinteen jotenkin sorah­taen, pehmeliimmin kuin muut, tulee Тиоmоп mukana ulkoa. Iloisen kodikkaasti): Нууаа iltaa!

Kati (tulee esiin verhon takaa): Нууаа Шаа! (lloi­sesti.) Kas, Leander,han se оп! Т и о т о: Бitра sinua ole niiJkynyt pitkaan aikaan. L е а n d е г : Епра todel1akaan ole Ipariin vuoteen lii­

kuskellut паШа main. (MuistaQ iikkiii jotakin.) Nytlpa tulen па tarkastelen, опlю tama toclellakin Kullan,kyla.

13

Nayttaa 01еуап. Joki оп tassa ja talotkin ovat tutЩjа. Mutta tienvie.resta luen, ettei tama olekaan KullankyJa.

т и о т о (Leppoisasti): Mista sellaista luit? Ha~a­Ьаа! Опра somaa. Et епаа tunne kotikyJaasi.

L е а л d е r (MikoLLe): PoiJka, Ikuulepas, sano mi­nulle, mika taman kyJan nimi оп?

М i k k о: Mertvi,tsa.

L е а л d е г: Niinpa ei Шmа sittenkaan ,ole Kullan­,ky,Ja. SUOikaa anteeksi, olen erehtynyt. Tien vieressa oli kHpi ja kuunvalossa luin siita, etta kyIan nimi оп Mertvitsa. Mutta toisaa:lta nain, etta kyIa sittenkin оп KullankyJa. Kuunvalo оп harhaarujohtava ja niinpa otin шukаапi tuon laudan, lukeakseni lampun valossa uudel­leen. (Ottaa kаiлаLоstаал рii.ivtiлрааhtаmаn Lаudалрat­ktin ja astuu ltiheLLe [аmрриа, tutkii.) Niin, IkylIa tassa оп selvasti, etta kylan пiшi оп Mertvitsa. Niirupa olen surkeasti erehtynyt. Ja mina kun Ju,ulin varmasti oIevani Papusakin talossa. Poika, mika оп пiшеsi?

М i k k о: M~hail Timoveits.

L е а n d е г: Huomaan,pa olevani paastani sekaisjn. Olen tuntevinani Kullankylan ja nyt kay sеlvШе, etti:i kyIa onkin Mertvitsa. Luulen tulleeni val1han tuttavalli Ра:рusЗikiп taloon ~a etta Papusakki itse ystavaIlisesti оп шiпuа vastaanottamassa, mutta nyt kuulen, etta tassa asuvat j'otkut ventovieraat Tjmoveitsit. Suokaa anteeksi, etta olen vaivannut ventovieraita ihтisia tassa ventovieraassa kyIassa niin mубi1aisеl1а IhetkelJa. (Ол poistuvinaan.) Hyvaa убtа! V.oisitteko elhka пеиу,оа,

шistа tie vie KullankyIaan. Ja еlааkбhаl1 tuo vanlha tut­tavani РарusЗikki vieIa ja kuinka hal1. voi?

14

т и о т о (astuu ol'el/e Leanderin eteen. Оп риоШ­

tain vihainen, mutta koettaa huonon рПап kuitenkin kii­sittШi pilana): Perthanan рiIаiЩа! Oletko juovuksissa vai oletko tullut sellaiseksi irv~hampaaksi, etten mina­ki:ian епаа ymmarra pilojasi.

L е а n d е r (kiiiintyy takaisin poydiin lио ja istuu­tuu. Hetken vallitsee hiljaisuus. Alkaa puhua alakuloi­sena, alistuneena): Еп, olen aivan selva. Mutta taalla 01lаап juovuksissa. juovuksissa оп liiап vablin sanottu. Viinan \juopumuksesta herati:ian jonkin tunnin /kuluttua, mutta tаk~Шiistа ~аrjеtбпta tilannetta оп kestanyt vuosi­satoja ja kestaa, kunnes siilhen menehdytai:in, jollei vaJiin tule jokinherattamaan teita tasta kuolonunesta. Тата ei ole епаа pilaa, tama оп katkerampaa kuin kuo­lema. Kuolema оп kohtalon sattuma. Mutta te itse kuristatte itsenne... Kuristatte omin kasin ... т и о т о (helpottuneena): Joutavaa lorua! (/stuu­

tuu.) Eivat asiat niiH rhullusti ole. (Коеиаа Шkkеiп ja iiiinensiivyin esittiiii аsшп naurettavaa puolfa.) Eihan rЗljа kylJakaan ole laheskaan mukiinmeneva, kaikessa оп kuin olisi kammitsa jaloissa. Mutta етmеЬап те siIle mШiап voi. Тио kyJakin l(j.htkaistiin pituussuuntaan. Toinen риоli ~ai rajan taakse, toinen puolisko оп tassa. joen tаШi puolella оп nyt Eestin tasavalta, tuoJla puolen Sovjettimaa. Katsot 10еп yli. Kaikki tuolla ovat уап­hoja tuttuja, оп yhdessa eletty ja oltu. Nytkin naet heidat, mutta ei ole luvallista edes hattua kohottaa. jos huudat, kuultaisiin huutosi, eika sellainen edes ole sa)­Jittua. Niin etta lшllusti ovat asiat, тиНа emm~han те о)е sii,hel1 syylIisia. Еmте mahda asiaJle mitaan. ЕJaа

taytyy. Ei ole ihmisen henki mikaan turkki, jonka riisut

15

уШisi, kUIl tulee kuшnа, ja Ikun tulee vilu, vedat taas yllesi. Тио sama henki kеstаkОбп kaiken, niin kuumat k~in .kylmat. Ja еШi taytyy. Nokkeluutta vain .kysy­taan. Silloin оп kaikki Ihyvin. Реlatа ei saa itse sarvi­раiШi.kаап.

L е а n d е г (katselee ро jan edessa aukiolevaa luku­kirjaa, гурistШi otsaansa): Ja уМ vain uskollisesti оре­tatte ryssaa lарsillеппе. (Ottaa kirjan ja selailee sitii.) т u о m.о: Antaa poikien oppia, se helrpottaa elamal1-

ImalhdоШsuuksiа. Mil1a еl1 paassyt kouluun aikanani. РanШп var1hain 't(,)i,hin, vietiin metsaan ja mereJle. Муб­'hemmin olen eJamassa sita .monesti katunut. Taytyi lai­vаИа kayda Pietarissa kauppoja te.kemassa. Ailka vai­keaa oli, kun kielta 'ei ,osannut. Toiset, jotka taisivat уепЩаа, tekivat hyvia kaUtppoj'a. (Salaperiiisena.) Ja nytkin ...

L е а n d е г (Mikolle): МНа tasta luet? М i k k о (osoittaa): ТаШ tаsШ: "Buurja mglooju

пееЬо krooet ... " L е а n d е r: МНа se mer.kitsee? М i k k о: Еп tieda. L е а n d е г (itsekseen): "Buurja mglooju пееЬо

krooet ... " Niin, u!Gko Pusdhlkin, tablomattasikin ennus­tit oilkein. "Myrskyn usvaan peittyy taivas ... " (Heit­[аа kirjan nurkkaan.) ТаШ kielta еmmе tarvitse. Меillа

оп ота kieli ja omat kirjat, joita luemme ~a joita уm­тапаmmе. (Ottaa taskustaan pari kirjaa ja antaa ро­jalie.) т u о т о (harmistuneena): Al1taa pojan opetella

kiеlЩ tiiiillii sitii ,tarvitaan. L е а n d е г (nousee): Ei епаа. Tastii paiviista

16

atkaen ei tarvita епаа. Nyt ;puhukoot ,meidan kiеШimmе пе, Jotka haluavat pu,hua kanssamme. т u о т о (temmaten sугjШin Leanderin): Tiedatk6

mita? Olet Ikaikin puolin kunnon poika. Tule meidan joukkoomme.

L е а n d е г: Sita varten mina tulinkin Шппе. (Kuis­katen.) TyoskennelJakseni teidan ,parissanne. Tassa tar­vitаапtубtа ja tубkаsiа. Haluan iskea kanssanne. т u о т о (antaa kiiden): Еп erehtynyt sinusta. Sina

olet rahkea. Ja mika paaasia, sinul1a 'оп юуа. Ме tar­vitsemme rOlhketta j'a nO.kkelia miehia. Ra!jan poikki ohjaaminen ei olekaan niin vaaratonta kuin luullaan. Mi110in тепее ihevonen, milloin urkikija tai karkulainen. Ja korvaus оп aina ty6n mukainen.

L е а n d е r (vеtШi kiitensa Тиоmоn kourasta, peliis­tyneena): МИа sina oiJkeastaan arjattelet. Ei, siilhen еп suostu. т u о т о: Mutta mita sitten? L е а n d е г: Mina ajattelen vGlipaan ja itsenaisen

Inkerin luomista. КаНа 'Sen paaJle. т u о т о: Тата ka'Uppa ei vieJa ole selva. Еп sita

kasita. .. Ja тШi saan sitten vaivoistani? L е а n d е г: Sinak6? Ha~ha-fuaa! Sinusta teemme

Inkerin presidentin, tai jos iparemmin miellyttiia, Inkerin kuninkaan. т u о т о: Haluanpa viela 'harkita asiaa. L е а n d е г: Harkitsepa tankoin, naa;puri. (Koputetaan kovasti ikkunaan.) т u о т о· (avaa ilmareiiin ja huutaa ulos): Kuka

siеШi оп?

R а j а v а r t i j а (ulkoa): Taalla rajavarti~a.

2 - Aru : !nkerin kuningaв. 17

r и о т о: I1taa veilkkonen! Mita kuuluu? R а j а v а r t i j а (ulkoa): Etteko ole dшоmаппееt

lahеШi kahta outoa miesta? Heita haetaan, IuulIaan nirmittain iheida'n ottaneen osaa TaIlinnassa 10ulukuun 1. rpaivana tЗlрahtu.пееsееп kaIpinayritykseen. Vain ihmeen avuIIa Ihe paasivat pakoon vainoojiaan. Оп iImoitettu heidan .saapuneen talhan ky.Iaan tana iltana. т и о т о: En mina vain oIe ihuomannu,t mitaan.

Кепt.iеs ovat ~o rубlmiпееt piikkilanka-aidan toise.fIe puoleIle. SeIIaisilIa ihiirilIa оп aina omat kolons.a.

R а j а v а r ti j а (ulkoa): Ei, щjап poikki Ье eivat oIe voinee.t paasta. Не ovat saЗiPuпееt kylaan aikaisin­tain ш~~jаппеstuпti sitten ja koko sen ajan оп oIIut kir­kas Ikuutamo. Vartid at оIisivа,thеtiп.Зihпееt heidat. Varmaan he ovat piiIoutuneet 10nnekin ja odottavat kuun Iaskua. Jos ~otakin Ihuomaatte, niin iImoittakaa heti r<lljavartiostoon. т и о т о: Tietysti. Heti, kun vain .Ьиотаап jotakin

epailyttavaa, heti gUOIksen ,ra1avar.ti:ostoon. (Sulkee Пmа­reiiin) К а t i: Voi ihmi~arkOlj'a, joita aIjeIIaan kuin susia. т и о т о (vihaisena): АIa akka tassa i1шOlkаiIе.

(Leanderille) Muualla шааilmаssа оп io aikoja. sitten oHut .raulha. I,hmiset eIavat 1а ovat ао u.nOihtaneet sodan, mutta taaIIa оп edeIIeen sota - salaine·n. .. PiikkiIan­gaIIa ~a luodeilla ... Mina olen jo tottunut, mutta akka, se оп seIIainen heikkdhermoinen, jos vain jotakin pien­takin оп, niin heti ihuokaa ~a valittaa.

L е а n d е г: Muuten ihuomaan taaIIa elettavan ,koko tyydyttavasti. Uusia asumuksiakin rakennetaan. т и о т о: Тубlаsta оп, johan sen sanoin. Tiedat

18

itsekin, ,etta parhaat Ipellot ja niityt jaivat raJjan taaJkse, эаmоiп ,kaikiki suuret kalastusvedet ja metsat. Tassa оп vain tuo тетептаппап hiekkaseIanne tia suo. Elamiseen se оп Шап vii!han, mutta ei kuollakaan tahtoisi. Ме

olemme sitkeahenkista va:kea. Теетте raJhaa piik!ki­lankarajastakin, 'kun оп tpakko.

L е а n d ег: Sa'lakauppaa? Yksi vailkeus taas Iisaksi, vaikeus, jota vastaan оп kaytava taisteluun.

т u о т о: лlа paattele liian aikaisin. Katsele ensin ущраrillеsi.

м i k k о (juoksee Каип lио ja niiyttiiii kirjaa): лiti, аШ, katso, mika mainio kinja. ja miten kaunis ker­toтus. Luen sinuIIe, tata ymmartaa ilman muuta.

(Каи ja Mikko lukevat.) (/kkunaan koputetaan.)

т u о Пl о: Siina naet, miten rau!hatonta оп olomme.

Е 1 i n а (ulkoa): Mina taaIIa, Elina. Ауаа kiireesti, Patpusa.kki. Pelkaan, etta minua ajetaan takaa. т u о т о: joku tytt6. (Liihtee, avaa oven.) Е 1 i па (20-vuotias neito, pukeutunut keltaiseen Iш­

meeseen, harmaaseen huiviin, pieksukenkiin, astuu ре­liistyneenii huoneeseen Kannel-Matin, 70-vuotiaan Iшг­maapartaisen llkon kanssa): Piilottakaa meidat, suojel­kaa тeita! пе ajavat meita takaa ja vievat taJkaisin. К а t i: Ketka, minne, ihyva jumala! L е а n d е г: Se'han оп Elina! Е 1 i n а (tuntee) : Leander! т u о т о : ja vanlha Kannel-Matti. Е 1 i n а (juoksee Leanderin lио, tarttuu Мпеп ka­

teenSii ja peloissaan kuiskaa): Leander, suojele miпuа !

Ala luovuta тiПL1а heille !

19

· к а n n е 1- М а t t i (istuutuu viisyneenii penkille): Oi, miten olen uupunut.

L е а n d е r (ohjaa Elinan tuolille): Тууппу, tytt6-seni, suojelen sinua. Miten somaksi neidoJ<:si olet kas­vanut! Lapsina leikimme yhdessa. т u о т о: Kuinka paasit ra1an poikki, mielet6n? L е а n d е г: Кепо toSli,aankin! Nyt ei sinun еп.аа

tarvitse peJata. Е L i n а (tyyntyy): Куllара pelkasin! ... (Pelkoaan

hiiveten ja anteeksi pyydelLen.) KUl1iPa tietaisitte, miten meita sielJa sorretaan. Kotietsinta toisensa jaIkeen ... aНtuinen salainen silmaIJapito .. , Vilja otetaan iШеiltа. Olemme naIissamme. Шаt vaJpisemme pelosta. .. юпа 6isin vangitaan... Useita оп ammuttu. Mutta епеm­тап оп Siperiaan laJhetett)'\ja tai Solovkin kidutustQihin toimitettuja.

L е а n d е г: Kerran пеШе kostetaan. Не kayvat lQPpu.aan kcmti. Odottakoot! Е 1 i n а: Тапа у6па taaskin aseistetut tsekistit piirit­

tivat kyJamme. , Isa U1hаtШп аПlJPuа. H)'\ppasimme ikюu­nasta ulos ja pakenimme. т u о т о: Tassa ,kuutamossa! Шvkаrcmkеаtа! Uskal­

taCiipa ra,jan poikki! Е 1 i n а: Ehdimme rajan poi1kki епneп kuun nousua.

Mutta meita ajettiin takaa. Pelkasimme rajan taIlakin ,puolen. Piilouduilmme suoтattaiden vaIiin. Siella maka­simme, kunnes ymparilJa hЩепi ja pelko asettui.

L е а n d е r (iskee nyrkilLii p6ytiiiin, taistelunhalиi­

sena): Mita пuо ,punaiset py6velit saavatkaan aikaan Inkerissa? (Tyynemmin.) Кепо edelleel1, Elina. Е L i n а: Oi, paljon раЬаа оп sielJa tehty. Sуdаmееп

20

Ikoskee, kun sita ajattelee. Sinne tuodaan vепаШsiа, joiJIe ~aetaan kartanoiden .maat, jotka kuuluvat теШе. InkeriIaiset karkoitetaan isiensataloista ja maat, leh­mat ja hevoset jaetaan koBektiiviin Jiittyneiden venaJais­ten kesken.

L е а n d е r: Entas ,minun kotitaloni? МИеп оп sielНi asianlaita? Aitini, viеШk6 \han elaa? Е l i па: К уIlа than viеШ еша. L е а n d е r: Епtэ. sisar? Kuinka мпеп оп kaynyt? Е l i n О: Юiп ,jai sinne paetessani. НеПtа riistettiin

kaikki ,karja Ikolhoosille. L е а n d е r: ЕНа uskalsi,\rat! (Nousee. Hiljaisuus.

Leander kavelee edestakaisin. Jtsekseen.) Ja minun оп еlеШivа pakolaisena vieraissa. Оп kuuJtava, kuinka kotiani ry6stetaan, kuinka tehdaan vaaryytta aidilleni ja sisarelleni, enka тНаап malhda. (Muihin kiшntуеn

ШinеkkiШmmin.) ТеШе tehdaan vaaryytta. ТеШе ja koko Iпkеrillе tehdaan verista vaaryytta. Ette edes tay­sin ,kasita, kuinka suurta vaaryytta Iteille teihdaan. Mu.tta mina kasitan. (Osoittaa rintaansa.) Mina tahdon Itart­Ша miekkaan rpuolustaakseni teita! Kaikilla ,kansoil1a, olkoQtpa тпеп rpienia talhansa, tulee оВа oikeus еШа Himan auringon аВа. Е l i n а (nousee): Miten kauniisti sina '1щhut, Lean­

der! Minunkin mieleni оп ЬеН rohkeampi ~a Himpi­mampi IkuunneIlessani sanQjasi.

L е а n d е r: Olen kaynyt Eestissa Ija Suomessa. Suuret ja voimakIkaat Iheimolaisemme ovat шiпuа apet­taneet ,j'a kasvattaneet. Оliп .kansanopistossa tuoIla la'h­den toisella puoleIla. Lahdentakainen veli opetti minulJe, kuka olen, ореШ, etta olen inkerilainen, olen suuren,

21

mutta toistaiseksi nu<kkuvan kal1san tpoika. Minulle оре­tettiin, еШi Inkerin kansa оп kyllil1 suuri elaakseen, IkуШп suu,ri toimiakseen Ija vaatiaJkseel1 oikeuksiaan. Jos se vail1 tabloisi, kykel1isi se jo nyt nousemaal1. Se 'Оп kuin ~attiJainen, Vipunen, josta Kalevalassa pU1hu­taan - se nukkuu 'raskaasti ja nurmi за ,pensaat ovat kasvaneet sen rinnan рааllе. jopa silmatkin ovat hiekan реИоssа. Mutta kUI1 se kerran heraa, пНп ,vapisee таа Laatokasta Peipsiin saakka. Ja Laatokan taJkana ja vieJa kauempana , Volgan таШа, siеШiJkil1 оп nouse­massa toisia heill11otiamme. Ylhta suuria ja suurещрiа, jotka nyt nukkuvat samaa raskasta -unta. Kerran пои­see Suur-Suomi, 1а se aika 'оп Jalhestymassa. К а n n е 1 - М а t t i (оп innostuneena kuunnellut,

nousee): Missa оп kanteleeni, Elina? Е 1 i n а (ei huomaa МаШа): Еп ole siita vieJa miUian

ku'Ullut. L е а n d е г: Harvat vasta ovatkinkuulleet. Nyt

taihdon sita julistaa kaikille. Taihdon Ihuu,taa 'kaiki11e: "Heraa, In.keri!" Ja koska sina nyt Ikuulit siita, niin tulee ,sinun auttaa minua, jotta kaikki sen kuulisivat ja ymmartaisivat. К а n n е 1 - М а t t i: Elina, tyt.tareni, tuo kanteleeni,

ta,hdon soittaa. Е 1 i па (Lеi:mdегШе): Mie'lellani. Ме пюlеmmаt

j'ulistaimme эi:tа ja heratamme koko Inkerin! S i т о (astuu esiin verhon takaa, tубntiiеn sугjШin

tsekistin, joka tahtoo hiintii pidiittiiii): Tuohan оп jul­kista provokatiota! Еп jaksa tuoHaista епаа vaieten Ikuunnella tassa kirotussa piilopaikassa. Е 1 i n а (siiikiihtyneenii): Sina!

22

Kanne/-Matti (vihaisena): Sina, sinakelvoton! S i т о: МiпЗiра kуШi! Saan kuulla sinuHa, оmаИа

sisareltani, tuollaista vilha,mieHsta provQkatiota. Kuinka sinla u,skallat! En todella'kaan ~~ma:rra!

L е а n d е r (astuu viiliin): Еп mina.kaan ymmarra .pulhettasi, Simo, enka siЩ kuinka paasit taJnne, enem­раа lkuiщ sШi, ettet iIoitse meidi:iJn - ,vапl1Щjеп ,Ietkki­toverien - jаИееппakеmisеstаmmе. Et e,des tervehdi miПШIJ ! I I " ~ i

S i т о: Sinuako terveMisin! Hyi! Sen jaIkeen mШI kuulin sinun ШаПа rupattelevan. Нареап sinua. K<lIpi­talistiset ve'renimi'jaif ovat .muоkа'П,пееt sinut a,seekseen. Ovat sinut opettaneet vihaamaan tуБIaisia sOIkei.n sПmiп. Niiden 'talutusnuora.ssa sina nyt kНhоИаt kiansOlja vi,haa­таап toisiaan.

L е а n d е г: Mina vaaQin In.kerille ja inkerilaisible itsenailSyytta 1а oikeutta еша.

S i т о: Mina Ьареап siпuа ja saalin sinua. Тио

kaikki kuuluiU niin tY1peralta nyt, kun huudamme koko maail.malle': "Kaikikien maitten tуБIaisеt, ~tykaa!" Onlko mitaan vapau1tta Ija ИsепаisууШi siina, etta Ikan­sojen teil1e vеdеШап уЬа uu'sia рiikkilапkа-аМOIjа? Se оп sita k<llpitaJistien ja рааkikiihеrюjеп va!pautta 1а itse­паisууtщ - vapautta ryostaa tyдlaisia. Meidan tHlee havittaa kaikki pirkkilan!ka-ai,dat, шilhiп ikina niita on­kaan py,stytetty, jotta koko maai.lman tубlа,isеt voisivat ojentaa katta toisilleen. - Se оп oikeaa vapautta, ainoaa oikeaa it.senaisyytta.

L е а n d е г: Тио oJisi 'suuren kansan vapautta voida terrorisoida pienia ja Jahettaa niita Siperiaan :tai Salov­kiin kidutustЫhin.

S i т о: No, ihuomaan, еШi оп tutiha jutella kanssasi. (ТsеkistШе.) Меппаап! jokainen Ihetki оп kallis ja saattaa maksaa elamamme!

L е а n d е r (astuu heidan tielleen): Minnekaan еНе Jahde. (Tuomolle.) Vartioi iheita, kunnes haen raja­vartijat!

(Т u о т о asettuu brovningeineen ovelle, Leander liihiee.)

S i т о (Tuomolle): Mita sina siШi hубdуt, jos meidat kavallat! Olet .typera, jos sen teet. Eika sinua voi syyttaa mistaan, vaikka paastatkin meidat ipakenemaan.

(Т u о т о еРiirбi.)

S i т о: Tas.sa оп тШаа. (Pistiiii Tuomolle paperin kouraan, kiiruhtaa tsekistin kanssa paperia tutkivan Тиоmоn ohitse ulos.)

Т u о т о (astuu lаmриn lио, tutkii rahaa): Тата оп vanhentunut raJha. Ei ole enaa kaYlpa. (Hiimmennyk­sissii, raivoissaan.) Не ovat minua pettaneet. (оп

aikeissa juosta periissii, ktШntуу kuitenkin ovelfa ja hубkkШlее huoneessa edesiakaisin tietiimiittii, mitii te­kisi. Ниоmаа ikkunasta pakolaiset.) A!haa, ne juok­sevat rajalJe. ]а оп aivan valoisaa! ]L1malavita, heidat huoтattiin, kun juoksivat asunnostani ulos. (Katille.) Rukoile, akka, etta edes ,kamтenensuuruinen pilvi peit­taisi kuun. КуНа sinulJa muutenkin aina оп Нетта edessa ja Кristus perassa joka sanassasi. Voi pyha luoj а! Nehan eivat maksaneet minulle markkaakaan! (Katille.) Ei, ala rukoile heidan puolestaan. (fuokseе ulos.) Ottakaa kiinni! Tsekistit! Kapinoitsijat! К а n n е I-М а t t (: Ovatko Ikaikki noin ilkeita ja ре-

24

tоШsiа. Minne оп blivinnyt vanlhan Inkerin re1hellisyys ja uskollisuus?

(Kuuluu laukauksia.) К а t i: (rukoilee): Armahda Непа, ihmisiii, ole

heidan sielui1leen аrmоШпеп. (Katsoo ikklln11sta.) Y'hii he juoksevat, vaikka heita оп jo am.muttukin ... Е 1 i па (katselee ikkunasta): Oi, nyt toinen kaatui. К а t [: Mutta nousi taas. Nyt Ihe ryo.mivat piikki-

langan alitse. Е l i n а (helpottuneena): Не piiasivat Japi. (Тиоmо tulee ulkoa Leanderin kanssa.) т u о т о (tyyntyneenii): Rajavarti1at eivat epai11eet

ollenkaan mj,nua kClipinalIisten au,ttamisesta. JOIpa kiitti­vat 'minua, еШi a·utoin ~,еШi yliloikikareiden Ihatyytta­misessii.

L е а n d е г: Miksi piHistit Iheidiit pakenemaan? т и о т о: Не pettiva.t minua. Antoi,vat vaaraa

r3lhaa. К а n II е [- М а t t ё: ЮivШi ipetturit, Leander! Olet

taitava, etka oIe rohkeutt<l'kaan уаiIIа! L е а n d е г: LUipaan sen! 01е raUihassa, taatto! Va­

pautan Jnkerin Iheista! К а n n е l - М а t t i: NiJin, sina vapautat. Sina olet

kuningas. Jnkerin kuningas sina olet. Sina teet Inkerin mahtavaksi.

L е а n d е г: Minak6? К а n n е l - М а t t i: Niin, sша. L е а n d е г: Toipuu/ko Jnkeri? Vain raunioita оп siita

1aanyt ... к а n n е [- М а t t [: Usko! Jnkeri nousee ku,ultuaan

kuninkaansa kutsun . .. Mu·tta nyt оп шiпuп J:.iJhdеШ:ivа.

25

Е 1 i n а (uuden ajatuksen vallassa): Odota, taatto. Tulen kanssasi.

L е а n d е г: Minne aiotte теппа? Е 1 i n а: Нареап, etta раkепiл kotoani. К а n n е [- М а t t i: Se оп totta, tуШirепi. Mi,nakin

Ыиреап sita. Кип olemme kodittomia, оп ikaan.kuin теНа ei olisikaan. Mutta kotimme, lnlkeri, pysyy niin kauan kuin mааiJmаююп pysyy.

L е а n d е г: Ja mita aiotte nyt tehda? Е 1 i n а: Ме ~Jahdemme Ikotiin takaisin. SiеШi saa­

tamme оllа hy6dyksi. SieJla, tunnen, 'оп oikea paikikani. т u о т о: Ette te juuri nyt elavina raJjan .poikki

paase. L е а n d е г: Olet илhооlliпеп tуttб, Elina. Мепе,

,toimi! Minakin tulen sinne llНП pian kuin .malhdоШstа.

Toivon pian tapaavamme. OJkaa varovaisia raJjalla. Е 1 i па (ojentaa kiilensii Leanderille): Nakemiin! Еп

01е j'uuri аriшрiа, mutta in1limi11iseJJa roJlIkeudellakin оп raljansa. Ja si1loin mепеtеШiaп ihar:kitsemattomasti, kuten tanaankin paetessani.

L е а n ,i е г: Tarkoitatko siШi, etta vastaisuudessa Ikoeta1: olla реШiaтаttа ikuolemaakin. Е 1 i n а: Vaikkapa niinkin. Mutta jos veljeni 011

kdtona, saan ainakin eIamastani olla varma. L е а n d е г: Niinpa тепе /ja oJe щрипа тиШе. Mi­

nakin tulen. (Elina ja Мат liihtеvШ Leanderin saat­tamina.) К а n n е 1- М а t t i (liihtiеssШiп): Sina, Leander,

vapautat Inkerin. L е а n d е r (оп ukon ргоfееtаШstеп sanojen lumois­

sa): Мrnаkб? Oi, unelma оп Юап suuri ... Inkeri ...

26

Suuri ja таЫауа! SilIe kannattaisi elaa, sille unel­таПе. (Piiiittiiviisti). Mina ta!hdon, talhdon, yritan ja teen m1ta voin. (Leander Mikolle.) Sinusta, poika, saan a-pulaisen. Ei ole nimesi M~hail, уаап Mikko, eiika ole kot;kylamme Mertvitsa уаап KulJankyJa. Бmmе ole ryssia emmeka opette'le venajaa. Olemme inkeriIaisia ~a 'иеmmе ~a pu!humme vain aidinkieltamme. Talhdotko opiskelJa .j'a kOtllussakin lukea vain ,tata kiеШi?

М i k k о (innostuneena): TaJhdon, ta;hdon! L е а n d е г: Нууа оп, poikaseni! Меillа оп oikeus

vaatia sita rja! saada se toteutumaan. Se оп pyfhin vel­volJisut1temme. Koko In/keriIle оп saatava aidinkielinen koulu. М i k k о (ottaa Leanderin antaman kirjan ja lukee

lausuen):

"}os loistoon meidat saatettais, vaikk' kt1lta!piIvilhin! Miss' itkien ei ht10attais уаап

ois tahan ,kбуhaап kotilhin lnkeriin Ьа1иmmе kuitenkin!

Е s i)' i Р Р и.

27

II КИУ AELMA.

Yksinkertainen, mutta siisti ja aistikas huone. Va­semmalta johtaa ovi pihalle, oikealta kеittiOбn. Edessii kaksi tilavaa ikkunaa, molemmat auki. Ikkunan edessii рбуtii, jota реШаа vihreii kartonki. Ikkunain viilissii kirjahylly. Poydiillii kirjoja, .sanomalehtiii ja aikakaus­kirjoja sekii kirjoitusneuvot. Seiniilld puhelin ja раг!

Kalevala...,aiheisten taulujen jiiljennostii. Рбуdiin koh­dalla seiniillii suuri Inkerin lippu. - Avatuista ikku­noista tulvii sisiille keviiistii auringonpaistetta. М i k k о (tulee ulkoa): Leander ei var.maa:rukaan oJe

kotona. Оп jo Hi!htenyt. (Katselee tarkastellen уmра­гШееn. Ниоmаа рбуdiillii jotakin, josta iloisesti ylliit­tyy.) Mutta tamahan varmaan оп uusi sanomalehtemme. (Меnее рбуdiin lио, ottaa monistBtun vihkosen ja lukee.) "SanasetplPa" - se se оп. Maihtoilko Leander ottaa sii­,hen runoni. (Selailee lеЫеа.) Ai, siina se onkin. (Lukee ilorisen kiihtyneenii.)

Н е 1" а а, 1 n 'k е r i!

Тата оп nyt meidan inkeriIaisten оmа sanomaleh­temme. Kuinka siina onkaan paljon kil1joituksia, kaikki пНп ,kotoisia ja tuttUija.

L е а n d е г (tulee keittiOnovesta pojan Zausuessa tii­тап huomaamatta. Kuuntelee hiljaa ja astuu nyt Mikon

28

luo): No, Inkerin leivonen, kuinka sinua miellyttaa sa­nomalehtemme?

М i k k о: Se:han оп mainio!

L е а n d е г: Samaa voin sanoa runostasi. - (Lyo olalle.) Тiеdаtkб, mШi sinun suihteesi 'olen aja,tellut. Tahdotko opiSlkella, mita?

М i k k о: Oi, niin mielellani! Tahtoisin osata kaik­kea уЫа 'hyvin kuin sina 'j'a tahtoisin olla yhta vii>saskin.

L е а n d е г: Siпuп оп tultava viisaammaksi kuin mina olen. Sinullahan оп nyt aikaa ja maJhdoIlisuuksia. Кепап teet sitten 'kaiken rparemmin kuin mina. КуШ!

sinullekin viela tубtа riittaa. Syksyl1a I ahe Шп. sinut Suomeen kouluun. Suostutko?

М i k k о: Tietysti. Se olisi mainiota. Mutta ,pelkaan, etta isa ei suosiu. Нап taJhtoo, etta minusta tulisi .kauwias.

L е а n d е г: Puhun siita itse isasi kanssa. Ota nyt vastailmestynyt "Sanaseppamme" 'ja vie hanelIe ja sano, etta tu1koon tanne neuvottelemaan viljelysmaista. MuilIekin оп lahetetty sana ja kohta ovat kaikki taalla. м i k k о: Isa ei taida olla juuI1i: nyt Ikotona. Нап

meni muitten mukana 'joen ranna'lIe katselemaan, kuinka rajan takana :jarjestetaan va;ppukulku,etta. Mina juoksen sinne. (Liihtee.)

L е а n d е г: Mutta ~oudu rpian! Minun taytyy viela selvittaa rajantakaisille laheteilleni heidan tehtavansa. (Avaa keitfiOn oven.) Pekko, tule nyt tanne! Ре k k о (tu/ee keittiostii): Viela muutamia tietoja

rajan takaa. - Rantakunnassa toimitettiin toissa уН­kolla taaskin joukikovangitsemisia. Vangittuljen kO!hta-

29

losta ei ole saatu тitaan tietoja ... Vii:тe sUl1nuntaina, kun kansaa keraantyi Kusomkinon kirkkoon jUJmalan­.palvelukseel1, tU11lke,ut,ui kirkkoon doukko koттuniste1a, jobka kереШа piesten hClijoittivat rukoilemaal1 kokoontu­neet. - Tassa оп sinuIle kil1je Elinalta.

L еа n d е r (ottaa kirjeen. /stuutuu.): Ja тiten оп kal1sallisel1 !hегаtуstубп?

Ре k k О: Se оп vaikeaa. Taloudelliset edut ovat kaikkiaIla ensi sijassa. Koetin kylJa valmistaa та а­

,регаа, etta vaadittaisiin suoтenkieli opetusaineeksi :kou­luissa. МиНа vieJa оп liian varllaista pu'hua tuloksista.

L е а n d е г: Jatka edel1eenkin taJhanastista tубtаsi:

koeta luoda tууtутаttбтууtta kaikkeen sii,hen, тita

punainen Ihal1itus Ipakkokeinoin istuttaa, тaanjakoon,

koIlektiivitalouteen, yleensa sen kaikkiin taloudel1isilla aloilla tekeтiin yrit)'1ksiin; kehita kansal1isuustunnetta. НегаШ innostusta отаап kieleen ja innostuta kaytta­'Шаап sita seka kotona etta koulussa. Ре k k О: Pelkaa,n, etta тinua vakoillaan ... L е а n d е г: Ole vieJa varovaiseт.pi. Naamioi itsesi.

Тубskепtеlе vieJa innokkaaттil1. Mutta аШ vaadi уа­pauttaтista. Sita етте voi luvata. Тубtа оп paljon eika viela ole te.hty oikeastaan тнаап. Ре k k О: Mi!I1oin тinul1 taytyy те11па takaisin? L е а n d е г: Vie1a Шпа убпа. Lepaa nyt paivaIla. Ja

kllП тиреаа hamartamaan аппап sinulle parisataa Ikap­paletta uutta inkeriJaista sanoтalehtea " Sanase.ppaa". Levita пШа kaikkiaIle koko Inlkeriin. (Nousee.) Mutta пу! sinun taytyy теппа piiloon. Таппе tu1ee iliтisia

ja оп pareт,pi, etteivat he пае sinua. Tuoltapa пiШi nakyykin jo tulevan tiella.

зо

Ре k k о: Tuolla raj'al1 takana a:jetaan tanaan <kaikki ilimiset kylista rajan taakse vappu-kubkueeseen. Sita varten tuotiin lipPq1a 'ja pUJhUJjia ja sotavaen soitto­kunta.

L е а n d е г: Мепе nyt. Koulun1ohtaja kaantyi tiеШi.

jo alaspain. Kohta ~an оп шаиа. Ре k k о: Мuuап poika tuli sieIta kanssal1i. Нап

pakeni sieIta. Напеn va'nihempansa оп surmattu j'a talo otettu koIlektiiville. Нап taJhtoo IaJhtea maailmaIle ja ha.kea tубta itseIleen. Нап pyysi paasta mukaani ja mina otin hanet. Olemme koulutoverei.ta.

Leand er: Missa Ihan оп? Ре k k о: Toin !bl1net tanne. Напеп nimensa оп Toivo. L е а n d е г: 01koon ihan sinun kanssasi. Рапе 'huo-

leIIisesti lukkoon ,kaikki ovet. Меillа ei ole niin pa110n ihmisia, etta voisimme antaa heidan juosta hа.jаllаап

ympari maailmaa. Kaikki раnnааn tуOhбn отап таап ja kansan \puolesta. Mina pUlhun mубhеmmiп Ьапеп kanssaan,. Mutta тепе nyt. (Tyonttiii Pekon keittiOon, sulkee oven ia jQvaa kirjeen. Lukee.)

"Ra.kas Leander! Kylaneuvosto рааШ eilen lahеttщi. vaIistuskommissa­

riaatiIle anomuksen, еНа kouluissa 'ruvettaisiin opetta­таап inJkeria. Pidan sita отаnа ansionani, vaikka тinun asiaa paatettaessa taytyikin pysya syrjassa1. vieIapa оНа olevinani taysin vаlinрitаmаtбп. Мубskiп paatetaan ry<htya tehokkaampiin tоiшеnрitеisiin, ettei yhteista­louksiin tuotaisi ,venaIaisia. Mutta kaikiki kay hitaasti ja mina olen kагsimаtбп. Ta;h1oisin pian naJ1da sinut, mеШа olisi niin paljon juteItavaa. Еtkб voisi kiirehtaa

31

аsiаiпku!kuа? Кiinnostaako Inkerin kohta!o tosiaankin пНп уаЬап уараНа heimokansojamme? llman aseita pystymme tuskin mitaan tekOO1aan sortajiemme vaki­valtaa vastaan. Minusta tuntuu kauhealta ajatus, etta tuon rщjап taytyy 01lа vieJa vuosia tuossa уюшатте. Tahtoisin niin kovin mie!ellani Ikuulla, тНа sina !a.hi­aikoina suunnitte!et. Mita arve!et, jos jarjestaisit i,tse pienen aseel1isen y.hteenoton !aukauksineen. USikon, еНа Suomi j'a Eesti tulisivat avuksemтe. Uskonpa, etta vieJa toisetkin tu!isivat. Si110in olisi Inkeri уараа. Sil­!oin olisi tuo kirottu piikki1anka-aita havinnyt. Аппа

minulle tietoja ja oh1jeita vastaista toimintaa varten!

Elinasi."

(/tsekseen.) Нап siis tarkoittaa, etta оп provosoita­уа asee11inen yMeenotto. Niin, se ei taida ollakaan уаllап huono aate!

К о и / и n j о h t а j а (tu/ee u/koa): РШуаа! (КШtе­[ее.) Mita ilhmiset pitavat uudesta !еhdеstашmе?

L е а n d е г: Nuoret ovat ilhastuneita ja vanhatkin tuntuvat о!еуап tyytyvaisia. Taytyy tottua aidinkie!een. Seuraava aske! оп: - ryssa pois kou!uistamme! Ja suoтenkieli, aidinkie!emme ja suomenkie!iset oppikir­jat sijaan. (/stuutuu). К о и [ Ll n j о h t а j а (istuutuu): Mirten aiot toteut­

taa sen? Nehan kannattavat kаiюki venajankielta -seMn muka te.kee !asten еШтап helpommaksi ja tu!e­vaisuuden varmemmCliksi.

L е а n d е г: Куllа mina niiden vastuksen nujerran. Minulla оп suunnite!mani. Mutta nyt еппеп kaikkea

32

halLLan kuulIa, шitеп sina sii,hen suihtaudut. Se оп nyt paaasia.

к о u 1 u n j о h t а j а: Minusta оп virkani puolesta sашапtеkеvаа, .шitа ope'tan. Olenihan itse iпkеriIaiпеl1,

niil1 etta voil1 qpettaa sиошеаkil1. Mutta vaikeu,tensa,han siinakin оп - kiлj'аt ja ореtиssиuппitеlшаt еsiшегkiksi.

L е а n d е г: Oi, siita ei Ik<l1nnata puJ1Uakaan. Кinjoja

sаатше Suoonesta. (Nousee.)

к о u 1 u n j о h t а j а: Mina tietenkin olen iIoil1el1, jos se voidaal1 toteuttaa.

L е а n d е г: SiIIoin оп ,kaikki kunnossa. Hyva tahto оп paaasia. Mutta ole nyt hyva ja 1arjesta suojelus­kuntalaiset ·riviin ulos. Ottakoot kaikki varusteensa шu.kаап. ja аппа Iheille Iisaa kivaareja. Кип rajal1 takana ruvetaan rешuашаап, niin ше tiагjеstашше vai­kuttavan vаstашiеlепоsоituksеп. ja Ika,tso, etta kaikiIla оп riit.tavasti patruunoita.

Koulllnjohtaja (nousee): Mutta шita raja­vartiosto sanoo, kun шепешше talIa tavoin tielle.

L е а n d е г: Oh, raJj'avartiosto, шitа se sitten sanoisi! Sапcmиnе IaJhtеvашше iharjoituksiin. ja шiпа vastaan kaikesta. К о u 1 u n j о h t а j а: Hyva, аппап kutsua joukkueel1

kokoon 'ja tuon sen tanne. (Uihtee.) L е а n d е r (itselcseen): Ratkaiseva taistelu voi al­

kaa joka hetki. Оп oltava valmiina. Ei saa ипоЫаа hiomasta toistakin rautaa, niin kauan Ikuin se оп kuu­тапа - suилпitеlтаllistа valmistautumista. (Katselee ikkunasta.) Ukot nakyvat tulevan maittensa takia. Sehan пiiШi, оп paaasiana. Sen kуsушуksеп nojalla minun оп

з - Аги : lnkerin kuninga>. 33

saatava ihеИаt my6atymaan kaikissa шuissаkiп, minulle ja koko Il1kerin kапsа'Ие niin tar,keissa kysymyksissa.

'Т и о т о (tulee ulkoa): Paivaa. (Katte/ee.) АЬаа, yksink6s sina oletkin, уама keHu. Katos vain kelтia. Nail1 Iheti, etta olet reilu шiеs, ши,ttа еп tienl1yt sinua sen.taan seIlaiseksi, olet kут.шепеп kertaa nokkelampi 'kuin luulin.

L е а n d е г: HiLjaa, hilijaa, Papusakki. Kuinkas sina , nyt ,пНп OIlet ru,vennut рНатаап minusta? МШi arvelet uudesta lеh,dеstamше, "Sal1asepasta?" Mita pi,dat sШа?

т и о т о: Pidank6? Ha~a..,ha! Kysyt, miЩ pidan? Onko kukaan nath,nyt suureJl1jpaa koiranleukaa? Tuol­lainen ilvehtija! Ja "SanaseJpan", sen :mina sanon, voit heittaa nurkkaa.n, minura sina et silIa saa verkkoosi!

L е а n d е г: No, шitа nyt noin 'ViJJaisestiheti?

т и о т о: Sil1aman sубt iJl1inut. Sy6tniinkuin hauki sy6 sala'kwnpoikasen. Ei edeS' шаis~kиttеlе. Ja vieIa ky­sy,t, :mista v,i,hM. п,vеilidа. Senkin. kоiлапhашmаs!

L е а n d е г: Leikki lеШksi 1а tosi to(ieksi. МШi tuo tиooHainen :pU1he tar,koittaa? ' Т и о т о: Mita tassa епаа selityksia kaivataan! Руу­

sin S'inua ,het.i avuksi keinottelemaan iihmisia rajan Y1i. Sanoit "Ei". J.a mina luul]in,etta olet tyihшуri ja jatat koko Ьоттап. МиНа sina sanoi,t "ei" kierossa mie­lessa ja 'sieppasit ih)Wal1 ,aJp<l(jan iihan nenani edesta j'a toimit nyt itse. Tieda,tk6s, mieluimmin Ikoko шипа kuin puolikas типаа! МиНа kunni,allisen inkeriIaisen tavoin et iJl1eneteIlyt. (1 stuutuu).

L е а n d е г: Нууа isa, miten pikku,maista! Ja miten taaIla kaikki kasitetaan. н a-lh а"1Ь а ! Papusakki, voin

34

vannoa sinulle minlka руЬаn nimeen tahansa, etta olen viaton siina asiil!Ssa. т u о т о: PIda.t kai minua sokeana? Ikaankuin

ei minuIIa olisi silmia, vai mita? Olenhan monta ker­taa nahnyt salaperaisten olioiden hiivis.kelevan talosi уmpаrШа sateisina 1 'а Ipimeina бinа. Sinun оп nаЫу menevan toisten ka~ssa rajan taakse ~a palaavan taas toisten kanssa. Mina tiedan, mita kauppaa se оп, Ша koetakaan pimittaa :minua. Koko "Sanasepan" Мрбtуs ja· kansallinen jaa,rittelu ei ole muuta kuin tai.tava паа­Пliо, jOihon koetat verhot,a ,puu,hasi. Ei, mutta tosiaan, se оп ihienosti ,telbly.

L е а n d е г: SinuIIa ei ole pienintakaan aavistusta minun toimi.stani 1а parasta onkin, еНетте juttele niista sen епетраа. т u о т о: Vai et,ten mina aavista! Mina, joka pidin

samaa liiketta ~a nyt еп muka kasittaisi! Sanohan, paljonko ansaitset siШi.?

L е а n d е г: Еn sеn:tШikааn! (Nousee.) Ja siЩраitsi: ei se kuulu эinullе. Тапаап ryhdymme neu,vottelemaan viljеlуэmаi,ttеп 1aos-ta. Siita voimme 'keskusteJla, jos baluat. т u о т о: Vaj ei kuulu minuIIe. Paljastal1 toimin~

tasi ... L е а n d е г: Turha vaiva. Mina toi.min taysin IaiI­

lisesti. т u о т о: Kuinka? Ol1ko sinuIla sitten eihka oikein

Iupa?

L е а n d е г: OLkoon tai ei. Mutta jos .joku rupeaa taaIIa liikoj'a mеluашааn, niin toimi tanhanet etaam­ma!le rajalta.

35

т u о т о: Vai niin, vai niin! Sina rupeat nayttamaan уМ itsepaisemmaIta. Mutta еттеkбhaп sentaan voisi darjestaa asiaa vaJhan sоviппоl1isетшiп. Niin еНа mi~ nakin voisin уаЬап ansaita.

L е а n d е г: Saa nahda. SiШi keskustelemme toiste. Ja sina nayt olevan siihen tуOthбп liiaks.i raJhanblmoinen аа kаrsiтаtбп. Mutta nyt kiinnostaa minua, miten sina puoHat talojen Ipalstoittamista?

т u о т о: No niin, kylIahan те siitaasiasta sovim­те. Sina kannatat minua ~a mina ,kannatan sinua. Sina annat minu'lle osan ansiosta rajan yli kuljettamisesta. Mina /kannatan korvaukseksi sinun suunnitelmaasi palstoittamisessa. Sanon, etta kбуttа оп vedettava. Mutta nyt ei епаа sanaakaCltn. Не tulevat. Ja tuo ensi.mmain~n, seihan оп Kalliveren eestiIailnen qpet­taUatar. (А.апееп.) Niin, mista те ta.as puihuillThl11ekaan, siita maa-asiasta. Niin, taytyy sanoa. Se оп sangen pul,maIIinen kysymys. (/stuutuu.)

(Oveen koputetaan.)

L е а n d е г: Sisaan, olkaa hyva!

L i n d а (tulee sisiille): Paivaa!

L еа n d е r (mепее vastaan): Paivaa. (Kiittelee.) Olitte suurenmoinen, kun tulitte.

L i n d а: Houkutte1itte minut viime IPУ'Ьапа lupaa­таап, etta tulisin. Ja sanassaan оп tPysyttava.

L е а n d е г: Toivottavasti oli tulonne tanaan hauska. Istukaa, olkaa /hyva! (/stuutuu.)

L i n d а (istuutuu): КуНа, Оnhап nyt ihana kevat­ilma. Ja ТеШе valmistetaan tuonne raljan taakse mie­lenkiintoista еsitуsЩ kuten huomasin. Kansaa пакуу

36

keraantyvan se.ka taman- etta tuonpLloleise1le joenran­

паПе. т u о т о: Niinpa niin! Torvia, lippuja аа pitkia ри­

heita. TamanpLloleisia kiinnostaa eniten пiiJhtШ, keita tuonpuolen asukikaista vieJa оп elossa.

L е а n d е г: МиНа meilJa оп taalla viela tyOтme. Tannehan kokoonnutaan nyt neuvottelemaan viljelys­maista.

L i n d а: Еп halua ihair.ita tеШi tyossanne. (Nousee.) Kavelen silla aikaa ulkona.

L е а n d е r (nousee): Ei, iuuri sen ·takiahan mi.na lkutsuin 1eidat. МеiШi оп nimittain maat Шаllа vieJa jarjestetty niin sanotun ihenkimaa-jal1jestelmal1 mukaan, ei pa.Jstoina .kuten Eestissa ja тииаllа sivistуsшаissа,

уаап peltoina ,kuten VenajaJJa ja ВаЪkапШа. Teidan оп autettava tia selitettava, miten tЗ!гkоituksептukаistа оп jarjes1aa таа palstoit1ain.

L i n d а: Oi, mielellani! (/stuutuu.) т u о т о: Si.ta asiaa те vieJa hагkИsешmе, 'l1ii,mittain

palstoittamista. 1, II, Ш, IV Ija V talonpoika: (Tulevat sisiille. Кио­

fQssa.) РШуаа! L е а n d е г: НуУаа ршуаа. Painakaa lPuu.ta! / т а l о про i k а: Ky1la Узiп. (Ottaa tuolin ja aikoo

istllutua, mutta 11 talonpoika vetiiii tuolin alta ja Мn putoaa lattialle istualleen.)

// т а l о про i k а (istuu sukkelasti / talonpojan valitsemalle tuolille): Sina, nuori mies, istut seistessa­kin. (Nauravat. /stuutuvat.)

L е а n d е r (гуЫуу johtamaan neuvottelua): Olem­те kutsuneet Ku1lankyJan maanvildelijat tanne tanaan

37

kokoon. Таппе оп sаЗlрипиt vап:hещрiа taloIlisia. Vaik­Ika jotkut ovat ~aaneet pois, е! siita ole уаЫ, si1la kaik­kea mita nyt рааШтте, оп toisten mубhеmmiп kan­natettava. Еikб пНп?

\Т а l о II i s е t (kuorossa): Niin taytyy, бhdоttо­

masti! (Panevat tupakaksi). 1 t а l о II i n е п: Niin, kuulimme etta niitten vЩеlуs­

таШеп takia. 11 t а l о II i n е п: Se оп sotkuinen juttu. Minulla оН

ailkaisemmin 6 reviisia maata, .тиttа puolet Ipelloista jai ra~an taakse.

111 t а l о II i n е, п: Nyt ta)'ityisi saa,da uusia maita niista pelloista, ~ 'oit,a оп talla puolella ja joiden omis­taljat ovat ,r~antak"al1a.

V t а 1 о II i n е ,п: Luulen, etta taytyy ruveta uuteen jаkооп.

L е а n d е г: Antakaahan, kun mina,kin sanon mieli­рИеепi. Tiedammehan, еНа апsаИsеmismа,hdоlIisииdеt

olivat аi.kаisешmiп tpal~on suuremmat. Saihan silloin tубtа Narvassa, ViеШра Pietarissakiin. Ja Narva­Joesuu оН rikas. Meidan реНотте ovat hiekkamaita ja al1'tavat niukan sadon.

V t а l о l! i n е п: Lentohiek,kamaita. 1 V t а l о 11 i n е п: Oikein. L е а n d е г: Sen vuoksipa iпkеrilаisеt mie'het eivat

usеiпkаап ruvenneet kиlиttаmаапkаап аikаапsа таап­vПjеlуstбissа, уаап kavivat ralhа.tбissа. Ja naiset vilje­livat maata.

111 t а 1 01 ! i n е п: Mielhet ansaitsivat Joesuussa sievoisia summia.

L е а n d е г: МиНа nyt оп уаlIап toisenlaiset aJat.

38

11 t а [ о [[ i n е n: Niin, vallan toisenlaiset. 111 t а [ о [[ i n е n: Eika ty6ta saa mistaan, eika ta­

varoitaan myydyksi ,minnekaan. 1 t а [ 0[[ i n е n: Raja оп edessa, minne siita menet. L е а n d е г: Rahatoita ei saa епаа talla kulmalla

eika etaampaakaan. Nyt meidan оп ruvettava kiinnit­taтaan епеттап huomiota maanviljelykseen.

/1 t а [ о II i n е n: Maata оп уаьап. L е а n d е г: Maa:ta riittaa kaiJdlle. Ja piel1eIlakin

тааllа tulee toimeel1, Ijos ЬоНаа эеп kuппоШsеsti. Nyt ensinnakin оп meidan jarjestettava таа palstoihin ... (Melua.)

111 t а [ 0[[ i n е n: Kuka sitten tyytyisi Ьиопотрааl1 тааЬап?

L е а n d е г: Meidan оп jarjestettava таатте pals­toibln. Nykyisen 'henkimaajal1jesteImal1 mukaan ei voi tarkoitttksenmukaisesti уЩеllа maata. Ка,реi'llа 'henki­maa-saroilla ei voi kayttaa uudenailkaisia, hyvia таап­viljelys.koneita. Ja pellot оуа! nykyisin Шап etaalla ta­Юistа. Lannan veto etaisimmille реllоillе ei kannata. Myoskaan karjanhoito ei .menesty. МиНа j08 ja~es­tamme таап palstoihin, niin voi kukin ralkentaa raken­nuksensa 'omaIle palstalleen. VHjeIysmaat tu.Jevat sil­loin lahemmaJksi taIoa ja niita voidaan silloin 'paremmin vi1jelIa. TaalIa ei olekaan niin Ьиопоа maata, jota ei oyvalIa tahdoIla ja huolelliseIla tyolla voisi тииНаа vi)javammaksi. Arpa ratkaiskoon, mista kukin saa maata.

1 t а [ о [[ i n е n: Меillа ei ole varoja rakentaa uusia taIoja, siihen tarvitaan rahOlja.

L е а n d е г: Ei tarvitsekaan heti aJussa raJkentaa.

39

Talon alusmaan kаyttбоikеus jaa aluksi еппа1lееп.

Mutta useitt€n rakennukset ovat vanhOlja ja uusien ra­kentaminen оп valttam.1tбпta. UudeIIeen palstoitet­taessa antaa valtio rakennuslainoja.

1 V t а 1 о 11 i n е n: Tosiaan, т€ill.1 onkin asuinra­kennus vanha ja nyt olisi byv.1 tilaisuus saada lainaa uuden raJkentamiseksi.

V t а 1 011 i n е n: Rakennuslaina olisi tosiaan Ьууа, minunkin t.1ytyy ruveta parin vuoden P.1.1sta rakenta­таап.

1 t а 1 о [l i n е n: Ei, ei sittenkaan, isamme ovat tall.1 tavoin maata viljelleet ja toimeen tulleet, kylla шеkiп tu'iemme talla tavoin lopun еШтаатте toimeen.

L е а n d е г: Ме tahdommekin tulla paremmin toi­тееп kuin isamme. Мииа1lа ovat henkimaat jo aikoja sitten j.1.1neet pois kауtаппбstа. Suomessa ja Eestissa ovat talOljen maat palstoina. Tassa оп пеШ, joka оп kasvanlut Eesti'ssa ja voi vakuuttaa teille, ,тМеп paljon edullisempaa таШеп vНjely оп, jos пе ovat yihten.1isena palstana.

L i n d а: Меill.1 Eestiss.1 ovat 5-10 hehtaarin vilje­Iysmaan talot varakkaita t.1kaIaisiin verrattuina. Та­

loissa lPideta.1n 6-8 lehm.1.1, 3-4 Ihevosta. Mutta t.1al-1.1, kuten olen ihuomannut, tulevat talot, joilla оп уЫ.1 suuret ja paremmatJkin Iheinamaat, Ihuonommin toimeen ja saattavat tбiп tuskin рiШi paria kolmea lehma.1. Syyn.1 nakyy ШШ.1 olevan Jlenkimaaj.1rjestelm.1, ja sel­laisen j.1rjestelm.1n vallitessa ei voida palstaa kaytt.1.1 eik.1 viljеШi uudenaikaisesti j'a monipuaIisesti. Siita olisi luovuttava.

V t а 1 о II i n е n: Лhаа, etta kun mеiШi nyt оп Eestin

40

piippuvarkaitten lait, niin ruvettakoon mеiШ[ piippu­varkaitten tapaan juksuttamaan peltojammekin. No siШi ei tule mШiaп.

L е а n d е г: Tahdotteko sШеп ryssan malliin ...

(Ulkoa kuuluu orkesterin soittoa, "Punaisen loka­kuun" siivelkatkelmia, joita tuuli kuljettaa avonaisesta ikkunasta. Soitto kuuluu liiheneviin, muuttuu kovem­maksi ja selvemmiiksi. Kaikki meneviit ikkunan аагееn ja katselev1at ulos.)

т u о т о: Ne tulevat lippuineen. Tuolta talojen va-1ista nakyy.

L i n d а: Kaikki vanhukset ja lapset ovat liikkееШi.

(Ulkoa kuuluu huutoja: Ниггаа! Proletarii vseh &lraan, soedinjaitesj!)

J t а 1 о 11 i n е n: Rupeavat pitamaan pu,heita. Оп kai puheitten aika.

L е а n d е г: Paattakaamme nyt se maakysymys toi­зiп tai toisin. Kuka Ikannattaa, etta таа annetaan jakaa palstoihin? т и о т о: Jos saan rakennuslainaa ja anne,taan hir­

tia, niin mina kannaian. V t а 1 о [l i n е n: Ei пе minunkaan nykyiset peltoni

kehuttavia ole. Minun ipuolestani saa пе таа! vastedes jakaa тillа tavoin vain. Кип vain saan rakennusaineita.

L е а n d е г: Ne, jotka antavat jakaa talonsa palstoi­bin, saavat rakennuslainan, kuten sanoin. Ja ЬеilIе mitataan lisamaata kyJan tЗJkапа olevasta Kaatran Suosta.

J 1 t а 1 о 11 i n е n: ЕНа voisi ruveta kasvattamaan juolukoita siella. (Naurua.)

41

v t а l о про i k а: Ja erilaisia sашmаlеitа suошаt­tailla. (Nauretaan.)

L е а n d е г: Oikein. Kavin 'kerran Virun maakun­nassa Vaivaran \puolessa. SielIa 0Н suo kuivattu j'a kaura kasvoi kuin kaisla.

V t а l о [! i n е п: Еtta:kб val1an suossa? L е а n d е г: Suo kasvattaa viljaa ilman lannoitusta­

kin, jos se оп oikein kuivattu. Nain sellaisia soita Suош€ssаkiп.

1 t а 1 о [! i n е п: SiI10in ,taytyy kaiJkkien saada osan­sa suosta.

L е а n d е г: Niille, jotka vil~elevat peltoaa ybleisesti kuten kommu,nistit, ei valtio rupea soita kuivattelemaa!1. т u о т о: Kommunistibko? L е а n d е г: Niin, ipaitsi muita JШОПOljоа puodia оп

henkimailla vieJa selkin Ihuono puolensa, e,tta kommu­niiStit voivat ,muuttaa пе helJposti yhteistaloUlksiksi.

V t а l о II i n е п: Perkele 'vie, seblin оп totta. S~han

оп nahty tu'olta rajan takaa. Ja kaikki tahtovat saada suota.

L е а n d е г: Ниотаап, еШi a.sia оп sеlviШi ja jos nyt suostutte, 'niin ,kiI1joitamme nimemme tahan. Se оп а'попшs 1 ta-Eestin maakunnan тaan~ arJ estyskomitealle, Ija siina pyydetaan suогittашаап maitten uudelleen jar­jestaminen vielata:na lkesana.

111 t а l о l! i n е n ('Тиоmоие): Мепе, Papusakki, ja Iue, ,mita siina оп, siпЭiЫiп osaat 'Iukea kirjoitusta. т u о т о: КуПа vain. (Oftaa lasit, рапее пепiШееп,

lukee ja kirjoittaa nimensii.) L е а n d е г: Tassa оп vieIa toinenkin paperi, johon

pyytaisin kiгjоittЭJmаап пiшеппе.

42

/V talollinen: Mika эе siИеп оп? L е а n d е r: Se оп апоmиэ, etta meidan kouluissam­

те otettaisiin opetuskieleksi ryssan siijaan suomenkieli. т u о т о: Ei, те taihdomme, еШi iI11eidan 'арэеmmе

osaisivat vena:jaa. Se 'Оп niille Ihу6dуШsеmраа. L е а n d е r: Siksik6, etta kommunistit saisivat ра­

remmin heidat ,tarttumaa,n onkeensa ja etta Ihe voisivat lai1taa koteihinne kОШП1Uпis.fiреsia.

/ V t а 1 о 11 i n е п: Susi viekoon meidat, Ise оп jal­leenkin oi/kein, ,оп,hап tuo паЫу рiikkilап:gап ta.kaa, miten пu,оrеt siella tarttuvat hеlроmmiп ·опkееп. Ja mita mеэillа vепwjaIIa ,teemme.

V t а 1 011 i n е n: Ei niin mitаап. (Kumpikin kirjoit­taa nimensii paperiin.)

/// t а 1 о 11 i n е n (kastaa kyniin varsipiiiin muste­pulloon.

/ V t а 1 о 11 i n е n (neuvoen): Toisel1a paalIa kir­joitetaan.

/// talol1inen (heilGuttaa kiittiiiin): Ei mifaal1, tUOI1 vаlhaп kirjoitan kummalIa рааllа taihansa. (Кir­

joiltaa.) Каэ, Ikun veti .suoran viivan. / V t а 1 о 11 i n е n (ottaa kyniin 1// talollisen kiidestii

ja tyontiiii hiinet sугjШiп): Sinahan Шhrit koko paperin Hiyteel1, jafa nyt ,toistenkin '11imille tilаа.

т u о т о: Mutta mita mi,n,un pojastani tulee? Нап

оп niin QрiПlhаluiпеl1 j'a mina tahtoisin, etta lhanesfa tulisi kau.ppias.

L е а n d е г: Ole huole,ti, jata эе З!siа шiпuпhuоs­taani. Mina lahetan hanet Suomeen kouluun. т u о т о: V;ii va'lIan Suomeen. No, siellwhan opete­

taan vaikka iI11ita. (Кirjoittaa nimensii ioiseen paperiin.)

43

L е а n d е r: Ovatko kaikki kirjoittaneet nimensa? 1 t а l о [! i n е n: Ovat. 11 t а! о [! i n е n: Ovat. 111 t а l о [! i n е n: Mennaan'Pa katsomaan, mita

tuolla piikkilangan takana toimitaan ~a ikeita siella viela оп saastynyt Siperian "reisuIta" ja ,kuuIi1ta. (Talolliset mеnеvШ. Leander liihestyy Lindaa.)

L е а n d е r: Asia onnistui. Suunnitelmamme hyvak­syttiin sittenkin.

L i n d а: Niin, oIi oikein mukavaa. Minuakin rutpeaa se Inkerin kysymys ум enemman kiinnosta.maan. Olel1 aivan innostunu,t tamanpaivaisesta mелеstуksеsta.

L е а n d е r: КiШiп Teita avusta.nne. L i n d а (nauraen): Кiittaak6 Teitakin Ijoku. L е а n d е r: Tyydyn siihen, ettei ,kirota. Myohemmin

e,hika saattaa joku ki.it.taakin, ,kuoltuani. ТЭihап asti оп 'minua kiiШiпyt vain ty6ni.

L i n d а: Myoskin minua оп ty6n.i kiittanyt (оп ole­vin'aan sаlарегШnеn).

L е а n d е r (ootsoo kysyviisti.) L i n d а (jatkaa leikitellen salaperiiistii teeskentelyii.

Astuu sitten Leanderin eteen, aukaisee takkinsa, jonka аиа niikyy aistikkaasti valmistettu inkегilШnеn kansal­lispuku.)

L еа n d е r (hiimmiistyneenii): Oi, ikuinka. suuren­'moinen!

L i n d а (suutahtaneena): Onko se ka.itkki, mita sanotte? (Раnее takkinsa kiinni.) En aikonut pyytaa ja saada ihailua tai tavallista kiitosta. KasiHtte minut vaarin.

L е а n d е r: En ensinkaal1. Pyydan anteeksi, jos

44

saitte seIlaisen ,kasityksen. Hoitsen,etta Те, joka olette eestitar, olette valmis1anut itsеlIеппе inkeriIaisen kansal­lispuvun. Si11a taV'oin telhdaan miellyttaviНIatavalIa

propagandaa Штап p,u,vun hyvaksi. 1 nkeriIailset ovat ruvenneet Ыфеатаап Ikansallista vaateparttaan, mutta Те ,koh'Otatte sen kun.niasi~a]:]e.

L i n d а: Oi, aIkaa nyt ,turhia ~u'telko. (Avaa tak­kinsa.) Mutta varit ja ma1Ii, шiJtа sanotte пiisЩ n.iista halusin kuu],]a шiеI.iрitееппе.

L е ll1 n d е г: Oivallisia!

L i n d а: Ei, lPyydan tasmaIlisemmin, o'vatko пе oi­keita tiеtееШsеsti tai kansatieteellisesti.

L е а n d е г: joka taJpau,ksessa iharvinainen tоisiпtо.

Еп 01е sattunut aikaisemmin na.kemiiiin tuolIaista.

L i n d а: ja еd,еИееп?

L е а n d е г: Еп oIe kапsаШsриkцjеп erilkoistuntija. L i n d а: Nakyy, ettette Ioista sИIа аlаIIа. Тата оп

inkегiIaisiщрia :kansaIIispukuda. Todellisuud,essa ei enaa ole nain rPuhdаsшаJllisiа. Puvuissa 'Оп pahj'on v.ierasta vaiku,tusta, et,en.kin venaIaista ainesta.

L еа n d е r (hiimmiistyneenii): ТеМп oIette keran­nyt valIan harvinaisiatietoja.

L i n d а: Naisiahan aina kiinnostavat vaa,tteet, ташt ~a varit.

L е а n d е г: Tuntuu paIjoa ,Ьеlроттааа rehkia, kun Ьиотаа, et1ei olekaan yksin, vaan etta takanasi ja rin­nallaSii оп asiasta innostuneita tovereita. joskus se kаiюki vasy,ttaa! Viimeinenkin innostuksen kipina ulhkaa ' УаШп sammua . . 1. Mita arvelette uudesta .Je,hdestamme?

L i n d а: En 01е vieIa па;hпуФkаап sita.

45

L е а n d е r (ojentaa Lindalle "Sanasepiin j,.) Niin,

~uuri tanaan se i1mestyi painosta. L i n d а (lukee): Sehan оп уагтаап suотепkiеШi.

Olen oppilailta jo hiukan oppinu,t inkeria, mutta tama tuntuu уanап oudolta. Muuten auttaisin mielelIani Itfuden toimit1:amistakin.

L е а n d е г: S~pa olisi .mukavaa. Kylla te pian орШе kielenkin.

L i n d а: Opettaisi'tteko Те? L е а n d е г: Kernaasti! Mutta korvallkseksi taytyisi

teidan luvata auttaa minua luomaan tanne sivistynytta inkeri'Ja.vsta seuraipiiria ja ... За ...

L i n d а: Mita vieIa sitten? L е а n d е г: Ja ... Ija ... еsiшеrkilksikеlрааvаа inke­

riIaista kotia. L i n d а: Niista molemmista olen minakin uneImoi­

nut ja ihaaveillut. Seu/rapiirin perustamme, mutta koti, se оп ,kauka.isen tulevaisuuden ипеЬта ~a jo ,paljon vai­kеашрi askel.

L е а n d е г: Minusta tuntuu, etta se olisi helposti toteuteHavissa.

L i n d а: Olen utelias tietamaan, тiIlа tavoin? L е а n d е г: Taytyyko minun saHoa? L i n d й: Тiеtепkiл. Шkаа ,hyva. L е а n d е г: Olkoon sitten. Мепетте naimisiin! L i n d а: Laskette :Ieikkia. L е а n d е г: RHppuu siiЩ miten otatte sen. Mina

toivoisin teidan ottavan sen totena ja vakavasti. In.ke­riJaiset l<lipset :pitava,t teista, inkeriIainen kansa pitaa teista ja ... ja ...

L i n d а: No, edelleen?

46

L еа n d е г: Ja ... ~a ... It1Ikerin ,kuningas. L i n d а: Tek6 se olisitte? L е а n d е г: Se olen mina tla Inkerin ku,ningatar

оlisиtе Те. L i n d а: Miten suurenmoista. L е а n d е г: Ja Inkerille sopivaa. L i n d а: Еikб se ole romanttista haaveilua? L е а n d е г: Ei, talш kertaa se оп totlsinta totta.

Suostutteko? L i n d а: Mina... mina en tieda. Ainakaanen vieIa

tanaan. МиНа toimisin тieleIIani kanssanne. L е а n d е г: Voin 'siis рШШ Teita ystavana. L i n d а: KyIIa! (Ojentaa Шitеnsii Leanderille.)

МиМа varoi,tan, аШia toi>voko liikOlja. L е а n d е г: Mutta vwhan toki sentaan. Salli, etta

sanon sinuIIe "sina". Linda (nаигаеп): Jo niin sHkeas1i. No, olkoon

menneeksi. Aiinet ulkoa: Нипаа! Нипаа! Orkesteri soittaa intematsionaalia. Liihempiiii ruvetaan voimakkaasti laulamaan "Pori­

laisten marssia" harmonikan siiestyksin.

"Inkeri, таатте koroinen, et veren vuotamatta joudu koskaan vakivallan аНе, eika ijass' ikien taa kansa vaisty, vapauttaan hylijaten. KuoIIa voipi и.т·Ьо vaan, ei vaaraa vais,ta, pakel1e, ei antau han sortajaIIe. Kuolo, onni sotilaan, osamme oJkool1, taisteIla kun saimme уааl1!

47

Siis miekikClihan ja vastaan vainoojaamme! Tie Ikuoleman vie kohden kunniaamme. Vi~руmаШi rynnatkaa! Ny,t meidan aik' оп, ,kallis elon aik' оп taa."

Ryhmii aseistettuja suоjеluskШlt<й/аisiа pysiihtyy ik­kunan eteM.

Leander (Lindalle): Мi>лuп taytyy mеПl1а nyt . . Suojetluskuntalaiset tulivat.

Linda: Minne? L е а n d е ': Raja11e. L i n d а (peliistyneenii): Rajalle? Aseissa? Eik5 se

ole vaarallista? Leander (hymyillen): Vaarallista? Sellaiseksi se

тa,tka voi kylla muodostua. Mutta miksi niin peIasty­пееl1а?

L i n d а (hiukan hiimilliiiin, /lymyilee): Miniilhal1 реl­

kaa.n sotaa. L е а n d е r (tyynnyttiien): Куmmепеl1 miehel1 Ikans­

sa ei kayda sotaa. L i n d а: Mutta sittenkin voi tul1a y.hteel1otto, pieni

kahakka, laukaustenvaihtoa, jolloin voidaal1 haavoittua ja kuolla.

L е а n d е r (kiivastuen): Meidan pitaisi siis vain bll~aisina katsella, mНа пио tuol1a raJjan takana tekevat. Naytamme, etta meilIakin оп aseita ja оп todellista kansaНistun,toa. (Тио suojeluskunta/aisen kiisivarsinau­han ja ojentaa sen Lindalle). Auta minua kiinnittamaan nau1ha pai1kalleen.

48

L i n d а (kiiппittШi nauhan Leal1derin hihaan): Ja mita sina sittten oikein aiot?

L еа 11 d е r (kiinnittiiii vyotii): Pidamme vastamie­lenosoituksen. Pidan рооееп inkeriJaisten kansallisuu­desta ja kodista. Mutta оlешmе valmiit vaik!ka taisteluun.

L i 11 d а: Onko se vaI1tаmаtбпtа? L е а n d е r: Inkeri vaatii sita. (ottaa kiviiiirinsii ja

kiiiintyy ovelle liihteiikseen.) L i n d а (seisoo jiiykkiinii, tuntefttensa hiimiiiimiinii

astuu pari пореаа askelta Leanderin jiilkeen, ikiiiinkuin haluaisi pysiiyttiiii hiinet ja huuюа): Leander!

L е а n d е r (kiiiintyy iikkiii takaisin ja tajuaa yll­dellii ainoalla katseella kaiken. Rientiiii Lindan luokse, sieppaa hiinet syleilyynsii): Rakas tyttбпi! (Suutelee.)

L i n d а (torjuel1): Неtikб niin 'kuninkaallisestil. L е а 11 d е r: Ei .kuninkaitten sovi Ikauan kerjata. L i 11 d а: Halusin vain sanoa, etta tulen kanssasi. L е а n d е r: Ymmarsin sen еппеп kuin sanoit. Iloit­

sen siita. Mutta шiпuп .оп varoitettava sinua. Мintш

:kanssani kulkeminen оп vaivalloista. Lahtiessasi silIe taipa:leelle antaudut monJin murheisiin ja vaaroithin.

L i n d а: Еп valita mistaan. Siпа olet niin ulJas. L е а 11 d е r: КiИап sinua, rakkaani. L i n d а: Mutta jotakin sinun оп luvattava minulJe. L е а n d е r: Mita sitten? L i 11 d а : Etta saastat itseasi minul1e. L е а n d е r: Lupaan, sinulle ja Inkerille. ( Liihteviit.) L е а 11 d е r (ulkol1a, kiiskien) : Seuratkaa, eteenp ain,

mars! (Suojeluskuntalaiset liihteviit ja laulavat:)

.. - А/и ; lnkeriD kuningas. 49

"Voittoisa Iippu meita johtaa, muinahis-aikain taisteluista ryysyinen. Ееэраiп sa jalo vaate verinen; Viel' \iehuu 1ааппбs varein Inkerin."

р е k k 'о (tulee varovasti hiipien kеittiбstii): Minne­kahan 'не maJhtoivat теппа? (Niihtyiiiin, ettei huoneessa ole ketiiiin, hiin mеnее ikkunan [ио ja katselee ulos). Nehan' menevat suoraan rajalle. Ja kiviiarit mukanaan. Ja tuobla raJjan toiseIla puoleIla pidetaan parhai\laan puhetta. (KuuLuu ihmisten pe16styneitii huutoja). Nyt heidathuomattiin. Ne оуа! kiihdyksissaan tuoIla рuо­leHa. Kansa ihaiaantuu. Punaisetkin ottivat aseet. Minun taytyy saada jostaikin ase. (Etsii asetta huo­neesta, mиаа ei lбуdii ja раlал uudelLeen ikkunan [ио.) Mutta 10ku juoksee . suOljeluskuntalaisiamme vastaan. Sehan оп rcujаvаrtiОlPааl\ikkбmmе. Нап ,pysayttaa suo­jeluskun1alaiset. Oi, Ьап Ikaannyttaa heidat ta.kaisin. т о i v о (tulee kеittiбstii): Mita 'huutoa ja melua

sielta kuului? Ре k k о: Мепе takaisin, sina et saa nayttaytya hei1le.

Не tu\.evat tanne. Мене takaisin! ·Т о i v о: Мiksi olet :hermostunut. Olemme'han paas­

seet jo rajan yli. Mina tathdon lii\<lkua vapaasti taalla. Ре k k о: Бi, те Iaihdemme tаkаisiл. т о i v о: Takaisin. Е} тi1lаап шппаllа! Ne ащрuvаt

minut. Ре k k о: Ole IhЩаа, тепетте salaa. т о i v о: Ei. Ei! Sanon mina. Ре k k о: Pian! MenJkaamme рiilооп. (Vetiiii Toivon

mukanaan kеittiббn.)

50

L е а n d е r (tulee ulkoa, kiirsimiittomiisti): Не eivat anna meidan toimia. (Рапее kiviiiirinsii pois.) Не tilJh­tovat rauhaa. Mita ihеiЫе kuuluu Inkerin kohtalo. Не

saastavat vain отаапаlhkаапsа. Mutta olkoon. Eteen­pain! EIIet l1ai-n voi, niin toimimme toisin. (Avaa keit­tiOn oven). Tulkaa tanne!

Ре k k о (tulee yhdessa Toivon kanssa): Teillahan оli va.haIIa tuIIa vaIIan sota?

L е а n d е г: Aioimme sytyttaa vapauttavan soi,hdul1, mutta vаnlhешрi уеН ei sаШпut. Mutta nyt koetamme toisin. (Toivolle) АЬаа, sina oletkin siis sеИаiпеп mies, goka ta;htoo paeta kotoaan, vaikka se tarvitsee sinun apuasi nyt enem.man .kuin koskaan enn.en.

т о i v о: Ne lha:vittivat kai,ken. Ne o\isivat 'tappaneet minut eIIen olisi Ipaassyt karkuun.

L е а n d е г: Luulin, еНа olet mies, kun sinuIIa ker­ran оп Ihousut. МиНа naen, etta olet arempi kuin tytt5-paihanen. Mies astuu mi,esta vastaan - teraksesta 'terasta 1 а k.uulasta lkuula. т о i v о: Niita oli paljon.

L е а n d е г: Нае itseIIesi tovereita, niita оп riitta,. vasti. Salaa saattaa yksi bavittaa kQko armeijal1. т о i v о (hetkisen Izarkittuaan vakavasti): Rohkaiset

mil1ua. Mutta y\ivoima оп liian suuri, jotta sen kanssa voisi туМуа taisteluun.

L е а n d е r (astull ,Toivon luokse ja рапее kiitensii hiinen olalleen ja katsoo hiinfii tutkivasti): Pelko ja arkuus оп 1)'1hmyytta. Vesi'Pisara1 tekevat usein уио­ret ontoiksi ja tpudottavat vuortel1Jhuipu,t laakson poh­jiin. KUlka olet sina ga keita olemme oikeastaan те,

51

еШi tтеiШiп tulisi siШi tavoin saastaii оmаа nahkaam­те, kun koko kansan kohtalo оп vaakalaudalla. т о i ~' О (epiiroiden): Mita minun tarvitsisi juosta

tuleen suinpain. Eih.in muuria voi murtaa iskemaHa siihen ,paansa. Mina ta!hdon еша. КуНа kai maaij­massa sentaan vieIa оп minuIlekin Шаа.

L е а n d е г: Tahdotko j'attaa tkansasi ja maasi Ьа­taan Ja pae~a vain sШi varten, еШi voisit m.enkipahaasi hemmotella. т о i v о (/ziipeissaan): Mita minun вШеп рШiisi

tehda? L е а n d е г: Tayttaa velvollisuutesij taistella viimei­

seen hengenvetoosi saakka Inkerin таап ,ja ,kansan уа­раи ttamiseksi. т о i v о: ToteutuUlko se? L е а n d е г: Mika sitten? т о i v о: Inkerin vapauttlJJТlinen. L е а n d е г: Еп epaile sШi. Minus1a tuntuu, еШi se

оп jo aivan ilmassa. МиНа onhan sekin jo jotakin, еНа Inkerin pojat taistelevat ja kamppailevat sen puolesta. т о i v о: Тоsiаал, kоdiл puolesta ... siina olisi tar-

koituksensa. L е а n d е г: Niin. Е! itse, уаап koko Inkel'i. Ei ота

hyvinvointi, уаап taistelu, itsea saаstaтаtбп taisteIu omап kansan puolesta. Taistelu ja kosto. т о i v о: Kosto. (Syttyen.) Kosto, sen ле ansaitsi­

sivat. L е а n d е г: Kullervon kosto, kуттелkеrtаisепа,

satakertaisena. т о i v о (паигаа ilkeasti, vihanpuuska lюрisuttаа

hantii): Vasta nyt Ikohottaa kostonhimo ja viha aanensa

52

minussa. - НауШаа пе, jotka blivittivat minun kotini, mUJ1hasivat aitini, vangitsivat sisareni. Sita varten kan­naHaisi ebl:ia. SanlO, mit,en minun оп t'Oimittava. Saatte minusta hyvan tove,rin ja ,rohkean tai'stenj'an.

L е а n d е г: Naen, еНа oIet ,Ьууаа a!i\nesta. Muista еппеп kaikkea: о 1 е i n k е ,r i 1 а i n е п. Ja ~eta toi­siakin oIemaan inkeriIaisHi. Meidan tebli:Lvamme оп

vaativa. Inikeri оп kauan uinaiJIut ~a sen ип; он Шап

syva.. Ме tahdomme herattaa sen. Тапаап oli mah­doIlisuus, mutta se ei onnistunut. SуksуШi nousee Inkeri у,Ыепа miehena. Sydany6na 1oitotettakool1 joka kyJassa inkeriНtista paimentorvea menkiksi suu.resta уа­paut'umisesta. Ja kohta seuraavan tunnin ,aikana blivit­k66n maasta joka ainoa punainen viimeiseen mieheen asti. Nyt menkaa ja valmistakaa tiita! НЩаа ja sa­laiseIsti, etta tayttymyksen hetki o,Iisi sita ,vaUihditkkaam­pi. Toivon saavani niin palljon ailkaa, etta saan 1аппе salaisen radioI!ilhetysaseman. Ja siНen puhun ,koko Inkeril!e sen kоhtЗJlоstа. Tahdon avata sen siImat ja hengen saman radion vaJityksella, ~onJka avulIa komi­sarit sita huumaavat. Myooemmin tulen minakin piik­kilangan ioiseIIe рuоlеИе. Tahdon kulkea hЗJlki koko In.kerin, kyla kyJaIta, talo taloIta, joHa oIisi VЭlkаvаsti

val,mistauduHu sUU'reen heratykseen. Siuhen 'Рапетanе toivomme. Siilhen asti опп,еа ja mепеstуsШ ty6IIenne! (Puristaa Pekon ja Toivon kattii..)

Е s i r i.p Р и.

53

III KUV AELMA.

Vanha ja mat,ala iпkе/'ilШsрiгtti. Penkit seiniivierillii. Poydiillii palaa [аmрри. Оп myohiiinen Ша. Syysmyrsky vinkuu ja ulvoo ulkona, sadepisarat rapisevat ikkunoi­hin, Kannel-Matti istUll ajatuksiinsa vaipuneena jakka­гаиа uunin edessii. Е l i n а (ompelee. Asettaa tyonsii syrjiiiin ja kuunte­

[ее): Hyva JU1mala, miIlainen myr'sky. Ja ybli se ikiih­tyy. Mitenkablin loppunee. Minua Ipelottaa, pel'ottaa пЫп ,kauheasti. Напеп takiansa, vel:jen takia ja kaikkien takia; Hsenikin takia pelkaan. Miksi meidan kaikkiel1 оп пНп vihattava toisiamme? Оп lihanaa ajatella, etta оп maita, joissa eletaan rauhassa ja sovussa. Miten kaunista o1fi'Sikaan sеblаiпеп. Mutta ensi уа rabkaisee kaiken. Тапаап Inkeri jO!k:o 'heraa - tai vaipuu ikui­seen uneen. Ре k k о (raottaa ovea, katsoo рiilуШеп ympiirilleen

ja tulee vihdoin sisiille): Oletko yksin? Е l i n а: Olen. (Nousee.) Onko sinulla uutisia?

Ovatko пе ethka saaneet vibla? Ovatko ehika varuillaan? Ре k k о: Ei, kaikkialla оп hi!jaista, kuten Ihetkista

еппеп rajahdysta taytyykin оЫа. I1ma оп kerrassaan mainio suunnitelmie,mme toteuttamise.ksi. Е l i n а: Pelikaan. Minua pelottaa. Ре k k о: Minka vuoksi?

54

Е l i n а: Еп tieda. Itseni ~a toisten takia. . Ре k k о: Se jothtuu tiеtаmattбmууdеsta /ja toimetto­

muudesta. Е 1 i па: MiNi. minun sitten olisitelhtava? Р е k k о: ТиН:п siita p'u:huma'an sinulle. Missa vel­

jesi' оп? Е 1 i n а: Нап ei ole vieIa palannut kolhoosista. Ml!tta

pian Ihanen pi,taisi oIIa kotona. Ре k k о: Ota sina hanet huostaaiSi. Е 1 i n а: Mibla tavoin? Ре k k о: Koeta рidаttш !hanet 100pipuu,n asti sisalla.

Ellet mu.uten voi, niin J.U'kitse ovet. Ja реНа ikkunat, ettei ihan niiJkisi ulos. Mina riennan ja autan sуtуШi­таап kolhoosia. Е 1 i па: Onko hiinkintaalla? Ре k k о: Tarkoitatko Leanderia? КуНа, nanet оп

паЫу ШаНа pain. Ma:hdoIIista, еНа тп tulee tanne, silIa ta,n'n,e tuotiin pal:jon :pl!na-armeiljalaisia. (Liihtee.) Е 1 i па: МиНа Ыinlhan оп minun veJ~eni. Нап оп

oHut aina ,hyva minHlle. Нап ,ei oIe lainkaan palha. Oi, тНеп vai,keasti oJ.en sitonut itseni. (РеШаа ikkunan peitolla.) К а n n е 1 - М а t t [: ЕНпа, tyttareni, tuo kaateleeni. Е 1 i n ,а: Kan,teleesi? Mita teet ,kanteleella. Seei 01е

oHut епаа pitk!tan aikaan vireessa. К а n n е 1 - М а t t [: Koetan vieIa kerran. USlkon,

etta viritan sen. Е 1 i па: Оlеtlhаю yrittanyt joniin monesti, mutta

siithen se 'оп paitttynyt, etta katkot nekin kielet, jotka vieIa ovat jaJ~eHa. К а n n е 1-М а t t i: Saastatk6 sita? Тио toki!

55

Е l i n а (tuo kanteleen): Tassa se оп. Luulen, еШi sekin оп soittonsa unohtanut ikuisiksi a,j'Oiksi. К а n n е l- М а t t i (rиреаа viгittiimШin kannelta

nарраШеn kieliii): Haluaisin vie1a tanaan nappailla kannelta ja laulaa -

S i т о (tulee ulkoa viisynein askelin): Paivaa, Elina! Miksi olet peittanyt i:kkunan tuoIIaisilla paksuilla vai­роШа? Реlkааtkб?

Е l i n а: PeIkaan niin ka,u1heasti, sШа ulkona myrs­kyaa da оп пНп pimeaa. Miksi tulet nain mуб'haап?

S i т о (pesee kiisiiiiiл): Pelko оп typeraa. лlа аnпа

sijaa sellaiselle salaJperaiselle tunteeIIe, joka оп omiaan vain kеЫttуmаttбmШе luonnonla.psille. Opi tlшtеmаап

luontoa ja sen lakeja, opi tuntemaan yhteiskl\ntaa ja sen ilhmilsia. МеiШitауtуу jat1jen lhаШtа tunteita. Е l i n а: Missa sina оlit "Шпаап ni"in kauan? (TllO

гиоаn poydiille.) S i т о: Туб vaatii, ilтап minua ei liiku mikaa.l1.

(/stuutuu poydiin аагееn ja гирClаа syomiiiil1.) I11miset ovat niin Ihuolimattomia, t)'lhmia ja lais:k()ja. Vilja та­tanee, ruis оп kylva:matta. Етте pysty tоtеuttашаап

suunnitelmasta 50 % :kaan, va~kka Ihyvalla tahdoIla ja tубiппоIlа olisi 'OIIut Ihelppoa ylittaakill suunnitelma 1 О vieIa.pa 25 % :Ila. Е l i 11 а: Mita vieraat kulkurit valittavat kodeistaan

karkoitettujen ~hmisten tубп hedelmista? S i т о: Nayt aina Ikallistuvan поШеп epaproletaa­

risten suuntien !puoleen. Mita mer,kitsee уksitуil1еп

ihminen ja hanen еlаmапsа, kUll оп kysym)'lksessa koko yhteiskunnan tulevaisuus. Еivаtkб meidan suunnitel­mатте ole paljon ylevampia kuin mita keneIIakaan оп

56

aikaisemmin ollut: tekni\linen menestys, tyoorjuudesta vapautuminen, kaikista tottumuksista ja paheista уараа yhteiskunta. Selv~jiirkinen ihminen! Eiko siinii ole tal1peeksi ylevii piiiimiiiirii?

Е 1 i n а: Piiiimiiiiriissii ei ole vikaa, mutta miksi pyri­Uiiin sitii saavuttarnaan ruoskaIla, kuulilla ja viikival­lalla?

S i т о: Paiseet оп pU'hkaistava. Eliimii ei saa olIa pelkkiiii unetnlOintia. Taistelussa virtaa veri. МиНа

jiitii пио tyttomiiiset 'haaveesi. ElIen minii tuntisi ihmisorganismin nesteitten kulkua ja niiden vaikutusta mielentilaan, niin olisin voinut sууШiii sinua separatis­tisista taipumuksista, tai niikisin sinussa kapitalististen pankkiirien urk;kijan. Miksi oikeastaan olet noin nokka­уа? ТiiаШLhiiп оп пНп oivia nuorukaisia, mukavia poi­kia, Ija kuten olen kuulIut, miellytiit sinii heitii kovin. Olisi 'hyvii, jos kerran vieraantuisit tuosta harhaopistasi.

Е 1 i n а (suuttuneena): Oi, ii1а SH,ututa minua tylsyyk­silliisi. Sinun mielestasi seIIainen, joka ei ole tarpeeksi yksinkertainen, оп heti uoko saanut puutteellisen kas­vatuksen tai оп sairas.

S i т о: Mitii те tiissii riitelemme. Saat vielii hem­peamie'lisyydelIasi minutkin lempeiiksi, ja tanaiin minun оп oltava eriikoisen ankara. Yksi vetajistii оп ansainnut kuoleunan, ja tQitten johtil'ja оп ansainnut Siperian mat­.kan. Minun оп toimittava siiiilittii, muuten ei ole toivoa­kaan, ettii pystymme toteuttamaan viisivuotissuunnitel­massa miiiiratyn ohjelman. (Nousee ja ottaa takkillsa ikiiiinkuin liihteiikseen.)

Е 1 i n а: Liihdetko sina? Minne?

57

S i т о: Miksi noin kiihtyneesti? Minul1a оп kokous kyJakomiteassa. Е 1 i па: Ala тепе tanaan. S i т о: Miksi еп? Е 1 i n а: Ala тепе. Ole kotona! En voi sanoa sinul1e

nyt, miksei, тиНа. .. sina naet itse myohemmin. S i т о: Se tuntuu Iminusta liiап SCliIЗlреrаisеltа, etta

antaisin sen estaa itseani. E'l1et pulhu selvemmin, пНп Jahden vаrшаsti. Е 1 i n а: Ei, аШ тепе! Pyydan sin.ua! Еп voi selit­

Ша sita nyt. Naet itse my6hemmin, etta nain oli parempi. S i т о: Ornko joku uthannut? PUlhu nyt! Minunko

olisi pelatfava Jotakin! (Aikoo mеnnа.) Е 1 i n а (juoksee ovelle estiiiikseen hiintii lаЫе-

miistii): Ei, mina еп paasta sinua. S i т о (tyontiiii sisaren syrjiiiin): Mil1ua ei esteta ... J, J J, J J J tyomies (tulevat ulkoa. Kuorossa): IItаа! S i т о: Аа. Paivaa! Teita juuri odotin vahitel1 ta-

пааl1 tanne ... J tyomies: ТиНтте lehtia lukemaan. J J tyomies: Ja kuuntelemaan radi'ota. J J J tyomies: Ja juttelemaan kaikista maailmal1

asioista, joista sina olet niin selvilIa. J J tyomies: Kuten tuo radio. МНа те mistaan tie­

taisi.mme. Меillе se оп vhme. Olemme ,ty:hmia ty6laisia. S i т о (ei menekiiiin ulos): Olkoon, en Hi:hde. Tah­

don j'utel1a muutaman sanan kanssanne. (Elinalle.) Тио sanomaleblia.

1 tyomies: Talo otettiin теiltа. Маа otettiin, kun et тНаап osaa. Jarkea оп va-han, рапШп уаltiоп тиопа­mitmeksi.

58

S i т о: Те olette kaikki vanhOija mаапviljеНjбitа, onko missaan maailmassa пэЫу tai sаШttu, etta уПjа оп nain myohaan ,pellolla ga matanee?

J J J tyomies: Еп miпа omassa tаlоssапi еппеп уап­паап пiiи teihnytkaan.

S i т о: Omassa talossanne еНе tеhпееt, mutta пуt

teette. J J tyomies: Puu,tarhasi'ka ei sуб, mutta 'pi1hasika sуб. J tyomies: Маdапtуkббп Ikartanon уil~а. МНа Бе

l11uonamiehelle kuulu'U. J J J tyomies: Kylla Jumalalla riittaa paivia ja kruu­

nulla leilpaa. S i т о: Vai niin! Noista sanoista vоisiп antaa vап­

gita teidat tuossa 'paikassa. Seihan оп j.ulkista niskoit­telua. Е 1 i па (tuo lehdet): дla ole ,пНп kiukkuiпеп. (Ru­

. реаа vШiгШimiiiin mdiota, kuuluu erilaisia siiveliii. Ру­siihtyy kuuntelemaan veniijiinkielistii puhetta.)

J tyomies: Minusta оп aivan yJldentekevaa, mitii teette kanssani. Ammutte ja ~illoin !paasee kerralla kai­kesta ...

J J tyomies (ivaten): No, missa rубmit, тааНтап

valtias! S i т о: Lei,kki sikseen. Кип oHtte itse isantia, тНа

teitte rепgеПlеппе, jotka olivat laiskaja ja niskoittelevia? J J J tyomies: Ui!hetimme 'heidat elinkautiseen pakko-

tуоhбп Siper,iaan. S i т о: Нууа, sinne JaJhdette itsеkiп.

J J tyomies: Кеп еlaа, han nakee. Veniijiinkielinen puhe lakkaa radiossa ja kuuluu:

"Inkerilainen, oletko herannyt havaitsemaan, etta olet

59

iпkеrШiiпеп; sano kaikille, еШi Inlkeri tahtoo vapautua vieJ;aasta vakivallasta. Inkeri VЭJраutuukiп pian."

К а n n е [- М а t t i (nousee hartaana ja innostune('­па kanteleensa Шiгеstа ja astull radion eteen): Etta minun korvani vieIa saivat kuulla, miten vаПlhа ja таЬ­tava Suuren Таттеп Наlti~а itse рилии lnkeri1le. Niin, Inkeri tahtoo v~paaksi ...

S i т о (sulkee akkiii radion ja tyontaa Kannel-Matin akiiisesti pois): дш ,houri, ukko, тепе siita ,kantelei­nesi ,tuonne nurkkaan.

К а n n е l - М а t t i (mеnее ja istuutllu entiselle pai­kalleen, huokailee ajatuksissaan. Rupeaa sftten uudella vauhdilla korjaamaan kannelta.)

S i т о: Totisesti tulevat пио valkoiset vallan havyt­tбтiksi. Nyt щреаvаt sotkemaan tубvаеИе pidettavia radioluento1akin.

Е l i n а: Keneksi 'sina luulet?

S i т о: Mita luulemista siina vieIa оп. Tiedetaan, etta Lea'nder Rei10 оп valmistanut rajan Iahelle salaisen rаdiоШhеtуs'аsетап, jOnJka tar,koituksena оп erikoisesti tehda kiilhоt'иstубtа Neuvosto-Inkerissa. Mutta se ei toimi kau'an. SeHaista ilveilya те етте salli.

1 tyomies: Niin, pian se оп tehnyt tehtavansa. S i т о: Mutta teidan у~реуdеssаппе ja uppiniskai­

suudessannehan оп Шпаап jotakin vallan тiеlеtбпta.

VieIa tana Шапа laJhetan teidat kapinallisina vanki­leiriin.

11 tyomies: Et la.heta. Тапаап se оп jo Шап шуб­haista.

(Kaukaa kuuluu inkeriliiisen karjatorven aani, siiten

60

liihетрШi toinen ja kohta kajahtaa kolmas ai1'an lа­

hellii.) S i т о (kuuntelee hetkisen, ryntiiii sitten tuoliltaan ja

kuuntelee jiilleen): Mita i'lveilya tuo оп? ЮilуtуskО? Ei ole. (Aikoo теппа ulos.)

111 tyomies (tarttuu toisten kanssa Simoon): дla

juokse, sinulIe sanottiin 10, etta оп шубhаistii. S i т о: Pois .minusta! (Koettaa kiskoa irti, mutta

turhaan.) Те ha,~amai,set!

1 tyomies (sitoen Simoa): Тата оп silitysta siihen verrattuna, mita te olette tedшееt теШе.

11 tyomies (auttaa koyttiimisessii): Vai ha~pamai­

set? HaLpamaisuus alkaa vasta siIIoin, kun ruvetaan kayttamaan teidan тепеttеJуtаРоiаппе. Mutta teihin nahden olisi sekin vain kostoa.

111 tyomies: Sita saat sina seka tuntea etta niiJhda. Kost,o оп .jlhanaa, vai.kka se OIlisi katkeraakin.

S i т о: Paastakaa minut heti irti iai teiJJe ta;pahtuu jotakin ka.malaa. (Yrittiiii katkoa koysiii. Tyomiehet lii'hteviit.) EJina, miksi katselet tata ilveilya пiiп vaIin­рШiтаttбтап паkбisепа? Auta minua! Е 1 i n а: Mita mina voisin te;hda? S i т о: Tiedathan, missa revolverini оп, аттu пио

petturit. Е 1 i n а: Ei ole syyta, uskon, ettei sinul1e tefhda

pahaa. S i т о: Ei ole syytii? Oletko sinakin noiden Ikapi­

naIlisten pUOllelIa? Е 1 i n а: Еп voi v<lJpauttaa sinua. Sina olet Inkerin

vilhоШstеп katyri. Mutta rаullюit'U! Inkeri antaa sinulIe anteeksi. Еп аппа tehda sinulle mitaan palhaa.

61

S i т о: Elina, oletko hulIu? Е 1 i n а: OIen, olen riemusta hUIIlu! Inkeri vapautuu

tanaan. S i т о: VaJpautuu, kuinJka? Е 1 i па: Kuulit torvien аапеп . Se kuuluu halki koko

Inkerinmaan. Inkeri Ьегаа. S i т о: Siis yleinen kapina, voi teita ja heita! Уа­

pauta minut! Kuuletko? АШ oIe kapinaIIisten puolella! Е 1 i n а: Tietenkin ovat inkerilaiset sinun mielestasi

kaJpinaIIisia. Sinalhan et tunne riemua siita, etta ота maasi ja kansasi vapautuu.

S i т о: Маа ja kапsа, mita se оп meidan viisivuo­tissuunnitelmamme rinnalIa, verrattuna meidan teoIIis­tuttamiseEm111e. T)"hmyytta.

L е а n d е r (гiепtШi ulkoa huoneeseen): Kaikki ulos taistelemaan. Punaiset ryhtyvat vastarintaan. ·(Нио­

mattuaan Simon.) Lopettatkaa hanet. Е 1 i n а (гiепtШi suojaamaan vеljеШiп): Leander,

jаШ hanet eloon, ~a:n!blin оп veljeni. L е а n d е г: Не ovat kaikki veljiamme, mutta Ье

ovat myyneet meidat. Sen vuoksi Ье ansaitsevat vieIa paremmin kadotuksen kuin vieraat. Е 1 i n а: Еtkб senkaan takia аппа anteeksi IЬапеIIе,

etta mina sita 'Pyydan? Еikб minunkaan руупtбпi oIe sinulIe minkaan arvoine.n?

S i т о (паuгШ1 ilkeiisti): Ha-lha-ha! Miten t)"hmasti olet antanut vetaa itseasi nenasta, tуttб . Наnhап оп

naimisissa за lasten isa, ja sina juokset мпеп perassaan vaikka tulen Iapi. Е 1 i n а: Naimisissa? Se оп valetta! S i т о: Kysy lhanelta, eh,ka мп sanoo sen nytkin. Ja

62

vaikka bl:in salaisikin, llНП ilmaisee totuuden kuitenkin blinen tylhma роrvаrШiпеп tClipansa pitaa sormessaan kuItaS'ormusta.

L е а n d е г: Ei ole mitaan ,syyta kieItaa. Еп ole kos­kаап ta'htoll'utkaan sita salata. Е 1 i n а: Se оп .siis totta. Si,na реШ minut! (/stllUtllu

ja rиреаа itkemiiiin.) Leander: Мiша petin? Mitenka? S i т о: Siпа olet viekas roisto, Leander. Ja sen

takia mieIlytat sina minrua. TuoIlaisi,a miehia те tar­vitsешmе. Ei minkaanmoiS'ia tunteita, vain vie.kas jarki. Sen оп tоirmИtа:vа ja armottomasti. Tamaniltainen yri­tyksesi epaonnistuu, siita saat oIla varma, silia vЩ'ап­Ikorj'U'un ajaksi Iisattiin punaisten vartiojoukko kaksin­kertaisekS'i. Kaikkein vj,isai,nta, mita nyt voisit telhda, оп siirtya meidan .puoJ.eIlemme. Saat ensiluokkais~n rpai­kan. Voit ruveta jarjestamaan tietojen ;hankkimista GPU:Ile seka r,adan tшtа etta tuoIta ,puolelta.

L е а n d е г: Vait,i, sina paatunrut rosvo. (Tarttuu revolveriin.) Е 1 i па (suojelee veljeiiiin): Ei, nanta sina et sur­

таа, sibloi.n siпuп оп S'uгшаttаvа mi.nu,tkin. (Ulkoa kuulUll · yhteislaukaus ja sen jiilkeen kone­

kiviiiirin riitiniiii.) L е а n d е г: Taistelu оп alkanut, rientakaamme.

(Теmраа реШееn ikkunan edestii katsoakseen ulos. Niikyy loimuavia tulipalon liekkejii.) Уб оп valoisa kuin keskipaiva eika meibla ole riittavasti aseita. (fuoksee yhdessii tyomiesten kanssa ulos.)

S i т о: KatS'o, Elina, onlko siellIa tulipalo. Ei kai kolrhoosi?

63

Е 1 i n а: Еп tieda. (Katsoo ikkunasta.) Varmaankin se оп kollhoosissa.

S i т о: Minun tубпi ja vaivani! Oi onnettomuutta! VilJpauta minut! Vai haaveiletko ум edelleen hanesta? Е l i n а: Veli, kиule! Kosta blinelle! Minun puoles­

tani j-a itsesi lPuolesta. Vihaan hanta. (Vapauttaa Simon.)

S i т о (nousee): P,ian saat nahda Mnet voitett.una. (fuoksee ulos.) Е l i па (yksin): Miten olen kuin satimeen joutunut!

Ne surmaavat ihanet. Ja Inkeri, miten sen kay nyt? Ei, minun taytyy taisteIla. Mutta kenen puolesta? Keta vastaan? К а n n е [- М а t t i (Elinalle): Elina, tyttareni, Юа

ole vihainen Мпеllе. Нап еШа vain Inkerille. Vai vi­haatko sina nyt sen takia Inkeria. Е l i па (istuutuu Kannel-Matin viereen.) Ulkoa kuuluu ,уМ kiivaampaa ammuntaa. К а n n е l-М а t t i (оп korjannut kanteleensa ja ryh­

tyy viгittiimШin sitii. Vetiiii voimakkaasti yli kielien ja гиреаа laulamaan иnоЫаеn ympiiristonsii, siiestiiii kan­teleella lauluaan.) МаШ laulaa /son-Tammen гиnоn. (Ulkoa kuuluu keskeytymiittii ankaraa konekiviiiirin

riitiniiii, laukauksia ja granaattien riijiihtelyii. Sitten kaikuu yossii voimakas huuto: Ниrгаа! Hurraa!)

Vasta melun liihetessii ja kasvaessa katkaisee Kannel­МаШ iikkiii laulunsa ja nousee. К а n n е 1- М а t t i (Elinalle): Taistelu оп kiivas,

tyttareni. Meida'n оп mentava i 'ЛlkеriIaistеп avuksi. (Liihteviit kiisi kiidessii.)

64

Hetkista myohemmin tulevat huoneeseen peliistyneina /, Il ja /II tyomies.

1 tyomies: Ne ovat рiiгiШiпееt meidat kokonaan. / / tyomies: МеШа е! оlе aseita ja 'heita оп ра11оп. / / / tyomies: Ja he ovat hyvin varustettuja. / tyomies (vasyneena ja toivottomana): Oi, kaikki

оп menetetty. Е! ole епаа mitaan pelastumisen mah­dollisuutta.

/ / tyomies: Kaikki оН hyvin valmistettu. Alku oli , . niin voittoisa. ViholIiset hamaantyivat odotta.matto-masta гуппаkбsta. Mutta sitten muuttui.

/ / / tyomies: Simo jarjesti heidan rivinsa. / tyomies: Miten han paasi k6ysista? Mehan jatim­

те hanet sidottuna Шппе. / / tyomies: Hanessa оп jotakin kerrassaan saata­

nallista. Ja sekin, etta ШаНа oli niil1 pa},jon pu,naista sotavakea, tuli теШе kаilkШе aivan ylJatyksena.

/ tyomies: Niiden Iisaksi, j'otka tu.otiin tanne vi\1al1 keraamisen ajaksi, majaili taabla тииап leirista kau­punkiil1 palaava joukko-'osasto, ja se tuli heti odotta­matta takaa l1iskaam.me.

/ / tyomies: Mutta niidel1 kasiin еп itseal1i jata. /// tyomies: Ei, ei ail1akaan eIaval1a. / tyomies: Minusta оп samal1tekevaa, kuolema tulee

kumminkin. / / tyomies: KUlka ties' oli In'kerin herattaminen taas

ОРИ:11 LIl1sil1ta provokatiota? / // tyomies: Niin, tosiaan, nyt minunkin silmani

aukel1evat. Sita se oli. Ja те tyhJmat annoimme vetaa itseamme l1enasta.

/ / tyomies: Kaikki oli jarjestetty vain sita varten,

5 - Аги : Inkerin kuninga5. 65

еШi olisi епеттап syyta tu,hota meidiit, vangita, lahet­Ша metsat()j.hin Siperiaan ja antaa kotiimme ja kon­tumme muualta tuoduiIle vепlШiisillе.

[[[ tубmiеs: Paetkaamme!

[ tубmiсs: Minne? Se olisi jaJ1jetonta. [[[ tубmiеs: Koetamme paasta yli suon, meren ran­

па1lе. Y6pimeassa vоiшmе ottaa уепееп ja soutaa те­reIIe. Ja sitten pyr~mme joko Suomeen tai Eestiin.

[[ tубmiеs: Toimikaamme, odottaminen оп niin kauheaa.

[ tубmiеs: Mutta tulipalOlha,n valaisee kaikki paikat, meidat keksitaan.

[[[ tубmiеs: Тиlеп huIIu,ksi, jos miaun ол odotet­tava. МеПlkааmmе. (Liihtevat.) Р е k k о (tulee hetken kuluttua sisiille): Hukassa!

Hukalssa! Mutta Ipari heista vien mennessani. (Теmраа

ikkunan auki ja гиреаа аmриmаап.) L е а n d е r (tulee ulkoa, kiidessii puna-armeijalai­

sen lakki ja siпеШ): Meidan оп aiateltava pakoa, Pek­ko! Iskin y;hden kuoliaaksi, sain takin j'a Ilakin. Ри­

keudu punaisen pukuun ja koeta jotenkin ти,иНаа ulko­пЗikоаsi. (Tarjoaa Pekolle takkia ja рапее lakin hiinen piiiihiinsii) . Ре k k о (аnzриеп): TaJhdoiтme hеr,Шаа Inkerin,

mLltta nyt ,pidammekin varmaan hautajaisia. L е а n d е r (tulee Pekon rinnalle ja гиреаа аmри­

П1аап ikkunasta): Нuопоkiл voi mULlttua hyvaksi. Ре k k о: Mita tarkoitat silJa? L е а n d е г: Vakivalta kasvaa, mutta silloin kasvaa

myoskin vastustus. Elinvoima ojentautuu. Heimokan-

66

sojen omatuntokin rupeaa liikkumaan paksun rasva­kerroksensa alla. Ре k k о: Mina еп toivu tasta пНп pian. L е а n d е г: )05 'henkemme оп теШе kаИi5, niin

taytyy meidan paeta. )uokse, tulen perassasi. Ре k k о: Ei, sinun оп mentava еdеШi, sinun eJamasi

оп а rvokikaa mpi. L е а n d е г: Ei ole aikaa kiistеШi, пе tulevat Шппе.

Uihde, tai jaamme molemmat heidan kasiinsa. Ре k k о: Menkaamme yhdessa. (НуррШi ikkunasta

ulos ja li:ihtee juoksemaan.) L е а n d е r (jatkaa ampumista): Niin, olen tehnyt,

mita olen voinut. (Нурраа ikkunasta ja lаЫее juok­semacJn.)

S i m о (гiепtШi ovesta huoneeseen): Ei ole taalla. Paennut. (Kiii:intyen mukana tulleitten punaisten рuо­lееп.) Seuratkaa ·heita. Не eivat ole viela kerinneet pitkalle. Е 1 i fl а (tulee kiirehtien ulkoa): Еtkб IбуUiпуt

hanta? S i m о: Paken'i, paholainen. Mutta kOihta hanet saa­

daan kiinni. Emmeka те laJhjoita ... Е l i па: Lupaa minulle, ettet tee Шiпеllе тНаап ра­

Ьаа. LuрааШ1ап?

S i m о: )а!а ilvеИу. MiЛounko olisi luvattava turvaa tudJle roistolle. Ei, hanelle langetetaan verinen tuomio. Е 1 i n а: Vai пНп, se оп siis palkka siita, etta suo­

jasin sinua, etta VЗlраutiп sinut koysista. S i m о: Ajattele kerrankin jarkevasti asiaa. Olkoon­

kin, etta olet sisareni, mutta olet itsekin ollut ka.pinal­listen puolella ja ansaitset rangaistuksen.

67

Е L i n а: Olkoon, itselleni еп pyydakaan mitaan. Mutta hanta mina suojoelen. (Lahtee.)

S i т о (yksinaan): Jarki, Ьапеп jarkensa ei toimi nyt. ОП vaikeaa surmata ihJmisЩ kun han toimii ajat­telemattomuuttaan, ja etenkin ku,n han оп ота sisаrепi.

Р и па s о t i L а s (tuLee uLkoa): IIтоНап, еНа 01ет­те vanginneet joukon kщрiпаап оsаШstuпеitа. Mita kaskette ted1da heil1e.

S i т о: TU'okaa theidat tan.ne.

1 р и па s о t. (tuo uLkoa / ja 11 tyomiehen): Nan,a kaksi saatiin kiinni tassa Ialhe11 а.

S i т о: Hyva! Типпеп teidat. (РШUlsоtiLааLLе.) Ат-

mutaan!

11 tyomies: Armoa! S i т (J: Rukoi1et kurjan eIamasi puolesta. // tyomies: Armablakaa, tein sen tyhmyyttani .

Annoin petkuttaa itseanj. Minulla оп vaimo ja lapset. Ta'hdon hyvittaa kaiken.

S i т о: Hyvittaa? KuiI1lka? 11 tyomies: Tun.nustan kaikki. Rupean tyosken-

telemaan риоlиееп hyv~ksi.

S i т о: Olkoon, katson. (1 tyomieheLLe.) Ja sina? / tyomies: Еппешmiп kuolema kuin taJlainen еШта.

1 1 Р и n а s о t. (tulee ulkoa tyontaen Pekkoa edel-Шаn): Тата оп jdhtGIJja. Напеt saimme kiinni yhdessa toisten kanssa. AikQi атриа тjnut, mutta hanen revol­verinsa оН tyhja.

S i т о : Kuka? Tuoko? 'Ei, se ei ole johtaja. Jatka­kaa takaa-ajoa.

11 р и па s о t.: Kylla. (Меnее.)

68

S i т о (Pekolle): Missa Leander оп?

Ре k k о: (Е' vаstшz.)

S i т о: tunnustat. рiпаШstеп

Voit saada 1ievemman rangaistu'ksen, jos Sano, missa Leander оп ja ketka ovat ka­

johtajia j'a apulaisia?

Ре k k о: Нае pettureita kaltaistesi joukosta.

S i т о (1 punasot:lle): Almmutaan! (Niiyttiien Pek­koa ja 1 tyoтiestii.) Viekaa пе pois ja ampukaa heidat pelotukseksi tоisШе.

1 р u па s о t.: Kylla. (Меnее pois Pekon ja 1 tyo-тiehen kanssa.)

S i т о (J/ tyoтiehelle): Ku.ka sytytti kolhoosin? II tyoтies: Еп tosi.aankaan tieda. S i т о: Ta,hdot kai mеnла samaa tieta toisten

kanssa. Minne sitten ~aavat IUipaamasi "kaiken tun­nustamiset" ja Ihyvittamiset?

II tyoтies: Jumalan t.iliden, mina еп tieda, kai se оН Reijo.

S i т о: Kai oli! Ja missa Reijo оп nyt? II tyoтies: Еп tieda. Mutta han otti sinun Ьеуо-

sesi ja pakeni. S i т о: Valehtelet. II tyoтies: Voit tiedustella asiaa. S i т о: Sen teenkin. Mutta, jos tahdot tehda jotakin,

пНп tiedamme sinulle kylla tclItavan. II tyoтies: Sanokaa vain mita tahdotte ja mina

teen kaiken. S i т о: La.hetamme sinut rajan taakse ja sinun оп

tuotava Leander теШе joko еlaуапа tai kuolleena. II tyoтies: Jos voin.

69

S i т о: Ellet saa sita tehtya, l1iin оп 10pIPusi lyhyt.

Т s е k i s t i (tulee ulkoa): Saatiinko johtajat kiinni .

S i т о: Ei, Leanderia ei ole viela saatu. Takaa-ajoa jatketaan. Ja miten оп tulirpalon? Saadaa'nko mi­Шап rpeIastettua?

т s е k i s t i: Toivoton yritys. Kaiikki bli.viaa. Kas­kin keskittaa kaikki voimat tuIen lеviaпnisеп rазоittаmi­se/ksi. ОП kуsееШsta onnistutaanko siinatkaan, sШа

tuuH оп voi,makas ja oIkikattoiset taIot IaheIIa.

S i т о: Toisi,n sanoen koko min@ tyoni ja vaivani _ оп muuttunut tuhaksi parissa tиl1пiэsа. Mita .nyt tulee viisivuotiSSUUl1nitelmasta? Mil1ine gaavat suuret эиип­nitelmamme ja tUllevaisuuden unelmamme? Tut1haa оп kasvatu'styo ja ~ar~estely taman kansan keskuudessa. Sa'noit, etta tulenvoi.maa raaoitettaisii.n? Palakoot sit­ten jo 'heidan.kin kunjat 'hQ,k!kelinsa.

т s е k i s t [: Mutta ihmiset, minne раnетте heidat tаlvе/kэi?

S i т о: Niihin hOkkе'IеИ1iп jaavat vain lutikat. Ihmi­set Iahetamme Sirperiaan. Mutta kevaalla tuomme mu,uaIta uusia, jotka rakentavat uudet rakennu:kset. Ja vii.sivuoHssuun'nitelman toteutamme joka tapauk­sessa. Tiikalaisten iihmisten оп hаviШ1vа, silJa Ihe ovat Шап veIttoja ja toimettomia, Шап pa'ha:sisuisia ja ulPpi­niskaisia. Nyt тeiНaon Ьууа syy rpaasta heista erool1.

(Tulen kajastus ikkunassa kasvaa.) К а n n е {-М а t t i (tulee ulkoa Elinan tukemana ja

valittelee): Luulen, etta tama 'Оп Ikuо'Iеmаkэепi . (Tart­tuu rintaansa.) ТаЬап koskee niin. Е l i па: Nayta, oletko haavoittunut. (Asettaa Каn-

70

nel-Matin istumaan penkille ja avaa Мnеn takkinsa.) Verta! Luoti оп os'u,nut sinuur1. К а n n е l-М а t t i: Se оН ilkea 1uoti. Kuoleman luoti. Е 1 i n а: Ei, isa, mina sidon haavan. Ole rauhallinen. К а n n е l-М а t t [: Talhtoisin еШа,еНа saisin na'hda

uuden Inkerin. (Nousee iikkiii valittaen seisomaan ja kсюtuu kuolleena kanteleelleen.) Е 1 i n а: Kuollut! (Asettelee Kannel-Mattia.) т s е k i s t i (katsellen ikkunasta): Kaksi taloa оп

taas syttynyt palamaan. ТииН оп voimaJkas. Nyt тепее koko kyIa. -

(Ulkoa kuuluu yhteislaukaus.)

Е s j r j р р u.

71

IV КJUV AELMA.

Sumuinen myohiisyksyn Ша rajalla Eestin puolella. Niikyy muutamia yksiniiisiii miintyjii ja pajupensaikkoa. Piikkilanka-aita kulkee maaston уи.

R а j а v а r t i j а (astuskelee hitaasti rajan viereistii polkua, kiviiiiri valmiiksi ladaltuna kiidessii): Vaikeaa, aivan mahdotonta оп namda tallaisessa sumussa kaik­/kea. (Мепее rauhaZlisesti ohitse.)

S i т о (saapuu Тиоmоп kanssa): Pelkaanpa, еШi sen ketun kanssa оп eri hommat. Ei Leander taida vain пiiп 'helposti mе'лnа satimeen. (Laskeutuvat pajupen­saan taakse suojaan.) т u о т о: EiJhan Шiп tieda lmitaan ераШа. S i т о: Mutta asia оп kuitenkin venynyt jo pari

/ршуаа.

т u о m.о: Kuni'ngas Leander ei oHut kotona. Нан

oli mennyt Vaivaraan suojeluskunnan vuоsijиhIШе. S i т о: МиНа tanaankin he ovat Hihes tunnin туб­

hassa sovitusta a~asta. т u о т о: Ei'han meidan mielhemme voi Mnta пНп

kiirиlhtaa rajaHe. КагsivаlIisууШi vain! S i т о: Jos se onnistuu, niin saat sina taas ruveta

,hoitamaan tata rallan ylikuljetusta. т u о т о: Sellaineooan oli риЬе. S i т о: Olisi parempi, eJJei Ыпеп bli,viamj,sestaan

72

tuJisi suurempaa halinaa. Tarkoitan, hanen kannatta­jiensa keskuudessa. т u о т о: Kukaan ei saa sita tietaa. S i т о: Sita епеттап пе sitten puhuvat. IT u о т о: Eihan meidankaan tarvitse vaiti оllа.

S i т о: Se ei ole ihuono suunnitelma. Tiedatkos, heti kun оп saatu kuulla, etta Reijo оп >havinnyt, niin levita ahkerasti tietoa, etta Reijo onkin ikoko Эijап toi­minut meidan hyvaksemme ja nyt, реIatеп palJastu­vansa, оп paennut rajan taakse. т u о т о: Se tekisi mykilksi kaikki Мпеп kannatta­

jansa. S i т о: Niin, se olisi kuin kavionisku pa~han koko

lпkеri-1iikkееllе. Se vasta saattaisi huonoon valoon kaikki siina 'hommassa mukana оЛееt. Mutta e,pailen miesta, jonka piti tuoda Rei/jo rajalle. Бhkа Ihan vielii rupeaa pelkaamaan. т u о т о: Niin, mina еп tunne hanta sen Iahemmin.

Mutta odottakaam.me viela. Kuule! (Kuuntelevat.) Luulen, etta jOiku tulee. Вhka siella onkin odotettu. Меппаап рiiIооп. (ршоutuvаt pensaisiin.)

L еа n d е r (ja /l tyomies tulevat hiipien): Sst! Va­rovasti! Vartijat ovat 'hyvin tarkkoja. Vakoilevat jos­sakin pensaittel1 takana. Ja kun satut aukealle ,paikalle, nappaavat Iheti kiinni.

11 tyomies: Tuolla toisella puoleIla niita оп viela епеmmап. Melkein j'oka pe,nsaan takana.

L е а n d е г: Koettakaa vastedes valttaa tulemasta rajan уН. Tiedatte, mita оп tehtava: kasvattakaa uskoa Inkerin tulevaisuuteen, kasvattalkaa ihmisia kunnioitta­таan оmаа kansallisuuttaan, kunnioittamaan aidinkfel-

6 - А-тu : lnkerin kuningas. 73

Шiп, rakastamaan maataan, kotiaan ja vanhaja tapoja. 11 tyomies: Uskon niin vablin siihen. L е а n d е г: Uskoaban taytyisi nyt оНа. InkeriJaisten

joukkokarkoitukset tekivat Inkerin kysymyiksesta kan­sainvaJisen kysy.myksen. Se vakivalta оп Jterattanyt huomiota itse Kansainliiton piireissakin. МиНа 110-

peasti, nyt оп paras ,hebki теппа rajan уН. Hanki tie­toja 1а теШа saat uusia OIh1eita toimintaasi varten.

11 tyomies: Leander, sina olet aivan kuin lumon­nut тinut. МиНа pelkaan sittenkin теппа, 'пе saavat minut kiinni. TaJttoisin jaada tanne, Ikeratakseni edes ГOIhkeutta vieIa.

L е а n d е г: лIa eparai, tya vaatii tekiljaita! 11 tyomies: Et kasita, minne ajat minut. L е а n d е г: Rohkeutta vain, mies, тепе nyt! 11 tyomies: Olkoon, Ialhden. Mutta sina tulet

mukanani. (Теmраа puukkonsa ja tyontijii sen Lean­derin kylkeen.)

L е а n d е r (kaatuu huudahtaen): Murhamies! (К oettaa tarttua revolveriinsa.)

S i т о (juoksee Тиоmоп kanssa Leanderin luokse, tarttuu hiinen kiisiinsii ja sitoo пе.) Tassa оп lopp'Usi, suuri Inkerin kuningas, Leander 1.

L е а n d е г: Vaikka kablehditte minut, ette sido In­keria. Inkeri nousee ja kostaa puolestani.

S i т о (Tuomolle): Тее hanet aanettamaksi, ettei han huutaisi. т u о т о (sitoo Шпап Leanderin suun eteen): Кii­

I'ehtikaa! Kuulen askeleita. (Liihtee pois.) S i т о (ottaa 1/ tyomiehen kiidestii puukon ja iskee

sen Leanderin rintaan.) Vain kuolema voi уоШаа sinut.

74

L е а n d е г: (Kuolee.) // tубmiеs: Murhasit hanet. S i т о: Niin оп рагещрi. // tубmiеs: Ei, mшhаtа en kuitenkaal1 oJisi hanta

tahtonut. (Pakenee.) S i т о: Haluatko sina, Leander, vieIa ruumiinakil1

vallita miehiani ja тinua ja tehda meidat aroiiksi. Mutta nyt voi sittenkin toiImia vain minun tahtoni. Tule. (Ottaa ruumista kainalosta ja kiskoo рiikkПапkа-еstееп liipi.) \

V iihiin т убhеmmiп heijastuu niiуttiimбllе fosforin­vihreii valo ja 8 runolaulajaa kanteleineen astuu esiin jиhlаШsiп askelin. Kukin runolaulaja edustaa jotakin suomenheimoa ja оп pukeutunut heimonsa kапsаШs­pukuun. Edustettuina ovat /nkerin, Eestin, Suomen, Karjalan, Unkarin, Uivin, Vatjan ja Mordvan kansal­lisviirit. Runolaulajat jiirjestyviit рагШаiп, pitiien kiinni toinen toistensa kiisisfii, katsoen toinen toistaan silmiin, laulav'llt laulun "V iiiпбliiп lapset".

Е s i r i р Р и.

75

WERNER SODERSTRO. OSAKEYHTION

оп tiihiin mennessa jo ilmest)'Dyt 132 numeroa valit­tuja tuotteita. Ne ovat kaikki erikoisen sopivia vaЫn voim.in ja nayttamovarustein toimivien seuranayt­tamoiden esitettaviksi.

Sarjan viime uutuuksina oVat ilmestyneet:

Artturi Jarvi1uoma: "VAIN IНМISIA". :.Pohjalaisten~ mainehikkaan tekijan uusi kirpea Daytelma pankki. ja liikemiespiireista vararikkoineen ja pakkohuutokaup· poineen. (16 henkeii.) 30:-. (N":o 131.)

Johannes Кarша: "ISATTOMAN AITI". з·naytoksinen yhteiskunnallinen naytelma. Беп esitystii helpot· tavat kirjaan liitetyt Elannon nayttiimOltii otetut valok.uvat sekii tekijiin ohjeet piiiiosien esittiijille. (7 henkeii.) 7:-. (N:o 130.)

Seere Sario: "LAPSELLINEN PANKINJOHTAJA". з·naytoksinen ЬПреа iloirtelu onnellisine loppukiblauksineen. (15 henkeii.) 12:-. (N:o 129.)

Seere Sario: "НERTTAROUVA JA RISTIКUNINGAS". Kolminiiytoksinen huvinaytelma. (9 henkea.) Esitetly suurellll menestyksella Капзап Nауttашоllа Helsingissa ja Таmрегееп, Turun ja Porin te"Hereissa. Hinta 12 :-. (N:o 128.)

Urbo Karhumaki: "JUOKSIJAN ВАТА". Kolminaytoksinen pirtea huviniiуtеlша suomalaisesta suurjuok. sijasta ja nykyaikaisesta tytosta. (5 henkeii.) Нinta 15 :-. (N:o 127.)

Nikodemus: "HYVA TULI MUММUN КЛNТАРААвТА". Repaiseviil1 riemullinel1 huvil1aytelma maalaiskylii.ll оsuш· kаuрраhоmшistа. 2 l1iiytosta. (6 henkea.) Hintll 10 :-. lN: (J

126.)

Urho Viinikainen: "SOPPAPAКKI". l·nii.ytoksinen iloineu huvinii.ytelma suojeluskuntalaisten j::l Lot. tien iltamiin. (5 henkea.) Нint::l 6:-. (N:o 125.)

Walfrid АЬопеп: "RAKUUNAT TULIVAT". Rерзisеviiп riemullinen l\Uvinaytelmii sotila!majoituksesta pik. kukaupunkiin. 3 niiytostii. (13 henkeii.) 12 :-.

Hinta 12 mk.